Mentorikoulutusta Vallissa

Vallissa järjestetään tiistaina 16.9.2014 klo 12-16 uusien mentorien koulutusiltapäivä. Tilaisuus on suunnattu ensisijaisesti Uudenmaan ELY-keskuksen rahoittamassa projektissa mentoreina toimiville sekä Paikka auki-ohjelmarahoitusta ensi vuodelle hakeneille jäsenjärjestöille. Tervetulleita ovat kuitenkin kaikki Vallin jäsenjärjestöissä nuorten ohjaamisen parissa toimivat. Mukaan mahtuu 15 osallistujaa.

Koulutus on maksuton ja toteutetaan osana Ray:n tukemaa Vanhustyön Trainee -kehittämishanketta.

Mentorointi Vanhustyön Trainee (ELY) -ohjelmassa

Vanhustyön Trainee -ohjelmaan kuuluu perehdytysjakson jälkeen kahdeksan viikkoa kestävä työkokeilu Vallin jäsenjärjestöjen ylläpitämissä palvelutahoissa. Jokaiselle nuorelle määritellään työkokeilusopimuksessa tehtävät, joita hän jakson aikana suorittaa. Apuna ja tukena nuorella on työyhteisön nimeämä mentori eli kokenut työntekijä.

Mentorin merkitys nuoren työkokeilun onnistumiselle on merkittävä. Toisin kuin oppilaitoksista tulevien harjoittelijoiden kohdalla, mentorin tehtäviin ei kuulu niinkään opettamista ja arviointia kuin opastamista käytännön töihin ja työyhteisön tapoihin. Mentori on nuorelle esikuva, aikuinen, jolla on arvostava asenne vanhuksiin ja vanhustyöhön. Hän on innostunut työstään ja haluaa levittää innostustaan myös muille.

Mentori-sanan alkuperä juontaa Kreikan mytologiaan; Odysseus pyysi ennen sotaan lähtöään ystäväänsä Mentoria kasvattamaan poikaansa poissaolonsa ajan. Myös Vanhustyön Traineessa voidaan puhua mentorista kasvattajana, mentori perehdyttää nuoren työelämän pelisääntöihin käytännössä, tutustuttaa työyhteisön jäseniin ja palvelutalon asukkaisiin. Samalla mentori auttaa työkokeilijaa selviytymään hänelle sovituista tehtävistä joko ohjaamalla häntä itse tai varmistamalla, että aina on paikalla joku, joka näyttää, neuvoo ja vastaa mahdollisiin kysymyksiin.

Mentoroinnin periaatteisiin kuuluu, että se on vapaaehtoista, palkatonta, avointa ja perustuu molemminpuoliseen luottamukseen ja sitoumukseen. Mentorilta ei edellytetä muita erityistaitoja kuin taitoa kohdata nuori, sitoutua yhteistyöhön hänen kanssaan ja olla hänen luottamuksensa arvoinen. Mentori osaa myös vetää rajat: hän on nuoren ohjaaja ja tukija vain työyhteisön sisällä. Vaikka mentori ja nuori yhdessä työskentelyn myötä ystävystyvät, mentori ei ole nuoren kaveri tai holhooja.

Mentorin tehtävä on antoisa. Mentorina työntekijä saa erinomaisen mahdollisuuden pysähtyä pohtimaan omaa työtään ja nähdä se uusin silmin. Mentori saa näkökulman nuorten ajatusmaailmaan, ja hyvä mentori jää nuoren mieleen esikuvaksi, jonka hän muistaa vielä vuosien päästä.

Innostu innostamaan nuorta vanhustyön ammattiin ja liity mukaan kehittämään työyhteisönne ohjausosaamista!

Koulutukseen ilmoittautumiset ja tiedustelut:
Mari Huusko
p. 050 374 8001
mari.huusko@valli.fi

Mainokset

TE-toimistojen resurssipula nuorten tavoittamisen haasteena

Vuosi sitten elokuussa, taisi olla 15.8.2013, aloitin pamppailevin sydämin maailmanhistorian ensimmäisen Vanhustyön Trainee-ohjelman vetämisen viidelletoista ilmoittautuneelle nuorelle aikuiselle. Ja hyvinhän se meni, tulokset olivat hyvin rohkaisevia.

Tuloksiin pääseminen edellytti yhteistyötä TE-toimistojen ja niissä työskentelevien nuorten omien virkailijoiden kanssa. Yhdessä, kuitenkin luottamuksellisuuden ja nuoren tietosuojan säilyttäen, pohdittiin ratkaisuja silloin, kun työelämään pääsemiseen tarvittiin vielä vahvempia työkaluja. Yhdessä hoidettiin myös paperiasioita ja virkailijat hoitivat nuorten sopimukset kuntoon vauhdilla, jotta he pystyivät aloittamaan ryhmässä. Kaiken kaikkiaan yhteistyö sujui erittäin hyvin ja oli hienoa nähdä, kuinka suurella sydämellä nuorten kanssa työskentelevät virkailijat tekevät työtään. Myös heille on tärkeää, että nuoret pääsevät elämässään eteenpäin ja löytävät ratkaisuja.

Nykyisin nuo tehtävät eivät enää kuulu omaan projektiini, mutta seuraan aktiivisesti ELY-Traineen etenemistä, jotta siitä on mahdollista kehittää pohja tulevaisuuden Trainee-ohjelmalle nuorten työllistämiseksi vanhustyöhön. Jo tämän vuoden keväällä oli haasteita saada ryhmä täyteen ja nyt syksyn ryhmässä on vielä useita paikkoja vapaana, vaikka ollaan jo elokuussa. Kuitenkin on oletettavaa, että pääkaupunkiseudulla juuri tälläkin hetkellä on sellaisia nuoria, jotka eivät päässeet vielä tänä syksynä opiskelemaan hoiva-alaa tai etsivät muista syistä väylää hoiva-alan ammatteihin. Haaste on tavoittaa heidät.

Ilman koulutuspaikkaa jääneet nuoret ilmoittautuvat näihin aikoihin TE-toimistoon tai ovat ilmoittautuneet jo koulun päättymisen jälkeen. Siihen, että he pääsevät tapaamaan kasvokkain omaa virkailijaansa, menee kuitenkin useita viikkoja ensi-ilmoittautumisesta. Jos nuorten kokemukset oikein ymmärsin, niin verkossa tapahtuvan ilmoittautumisen jälkeen nuori jää odottamaan puhelua, joka tulee TE-toimistosta parin viikon sisällä. Puhelimessa hänelle annetaan parin-kolmen viikon päähän aika omalle virkailijalle.

Se, että työttömäksi ja ilman opiskelupaikkaa jäänyt nuori joutuu odottamaan jopa yli kuukauden, että pääsee tapaamaan omaa virkailijaansa, on haaste Trainee-ohjelman kannalta mutta ennen kaikkea nuoren itsensä kannalta. Miten käy motivaatiolle, kun mieli tekisi aloittaa jotain uutta samaan aikaan, kun ikätoverit ja ystävät aloittavat opintonsa, mutta joutuu jonottamaan päästäkseen edes kuulemaan eri vaihtoehdoista?

Paikka auki -ohjelmassa on monta järjestöä tekemässä yhteisvoimin töitä nuorten työllistämiseksi, Valli yhtenä niistä. Parhaallakaan yrittämisellä emme kuitenkaan voi auttaa nuoria, ellemme tavoita heitä. TE-toimistoissa on osaamista ja halua ohjata nuoria parhaisiin mahdollisiin vaihtoehtoihin, mutta siihen tarvitaan lisää resursseja. Jos nuorisotyöttömyydelle todella halutaan tehdä jotain, nyt on korkea aika satsata siihen, että nuori pääsee oman virkailijan vastaanotolle nopeasti, ja että omalla työntekijällä on riittävästi aikaa hänen asioihinsa perehtymiseen. Vasta sen jälkeen voimme tarjota aidosti tuloksellisia projekteja.

Tietoni TE-toimiston toiminnasta perustuvat Helsingin tilanteeseen keväällä 2014. Jos ne ovat vanhentuneita tai virheellisiä, korjaan ne mielelläni, kun ilmoitat.

Aktivointia vai passaamista?

Helteisen kesän tunnelmissa tekee mieleni heittää ilmaan kuuma peruna ja kysyä: Kuinka paljon me aikuiset; projektityöntekijät, työnantajat, ohjaajat, viranomaiset ym. omilla toimillamme mahdollistamme nuorten uusavuttomuuden kehittymistä?

Aihe on pyörinyt mielessäni viimeiset puoli vuotta, siitä saakka kun luin Aamulehden mielipidekirjoituksen Entä jos mikään ei kiinnosta nuorta? Erityisesti olen maistellut sanaa curling-viranomaiset, jonka yksi ensimmäisistä kommentoijista heittää ilmoille:

”Kun selviää curling vanhemmista tulee curling viranomaiset, jotka pitävät huolta että nuori osaa hakea kaikki tuet ja sitä sun tätä.”

Tällä viikolla asia aktivoitui keskustellessani erään nuoria rekrytoivan henkilön kanssa. Hän kertoi esimerkiksi sellaisesta yleistyneestä tavasta, että kun nuoren kanssa sovitaan puhelimessa haastatteluajankohta, nuori pyytää lähettämään sen vielä tekstiviestillä. Pieni asia sinänsä, mutta samanlaisia kokemuksia jaettiin mm. eräässä alkuvuoden seminaarissa. Siellä keskustelua herätti esimerkiksi se, että kouluista kuskataan nuoria työssäoppimispaikoille, jotta he ylipäänsä tulisivat paikalle. Heräsi kysymyksiä, ovatko nuoret ylipäätään valmiita työelämään tullessaan työharjoitteluun.

Vanhustyön Trainee (ELY) -ohjelmaan kuuluva kahdeksan viikon mittainen perehdytysjakso pyrkii vastaamaan juuri näihin haasteisiin, tarjoamaan nuorelle realistisen näkemyksen työelämän vaatimuksista ja käytännöistä. Sen kehittämiseksi, ja koska ohjausosaaminen ja sen kehittäminen on muutenkin sydäntäni lähellä, kuulisin mielelläni muiden nuorten kanssa työskentelevien (ja nuorten itsensä!) mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta. Miten tukea nuorta eteenpäin löytäen hänen omat voimavaransa sen sijaan, että tekee asiat hänen puolestaan?