Palvelukseen halutaan motivoitunut moniosaaja

Heidi Oilimon ja Opri Pulliaisen geronomi (AMK) opinnäytetyö ”Henkilöstövalinnalla laatua vanhustyöhön – Palvelukseen halutaan motivoinut moniosaaja” julkaistiin Metropolia ammattikorkeakoulussa 18.11.2014. Valli toimi opinnäytetyön yhteistyökumppanina.

Opinnäytetyö nostaa esiin henkilöstön laadukkaan vanhustyön tekijänä ja selvittää sekä vanhustyöntekijöiden kompetenssivaatimuksia, rekrytointiprosessin kulkua että henkilöstön hankintaan liittyviä tulevaisuuden haasteita. Tekijät halusivat selvittää, minkälaista osaamista ja millaisia persoonallisia ominaisuuksia työnantaja työnhakijoissa arvostaa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista vanhustyöntekijöiden rekrytoinnista vastaavaa esimiestä pääkaupunkiseudulla toimivissa yksityisissä vanhustyön toimintayksiköissä.

Tulokset kertovat, että esimiehet edellyttävät työnhakijalta monipuolista osaamista, motivaatiota, positiivista elämänasennetta ja empaattisuutta sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Työntekijöiden erilaisuus nähdään työyksiköissä vahvuutena. Sopivuus työyhteisöön nousee tärkeäksi valintaperusteeksi. Vanhustyöntekijöiden rekrytointiprosessit näyttäytyvät perinteisinä niin haku- kuin valintamenetelmienkin suhteen. Työntekijän valinnassa esimiehet luottavat vahvasti omaan intuitioonsa. Tuloksissa korostuvat vanhustyöntekijöiden pysyvyyteen ja saatavuuteen liittyvät haasteet. Työntekijäpulassa nuoret ja maahanmuuttajat näyttäytyvät sekä mahdollisuutena että haasteena, ja vähemmän koulutettujen työntekijöiden lisääntyvään tarjontaan vanhustyössä suhtaudutaan ristiriitaisesti. Niin vanhustyön kuin yksittäisen työnantajankin profiilin kohottaminen nähdään tärkeänä osana motivoituneen ja osaavan henkilökunnan rekrytointia.

Opinnäytetyö tarjoaa tietoa rekrytoinnin käytännöistä ja suuntaa ajatukset vanhustyön tulevaisuuteen. Onnistunut rekrytointi vaikuttaa merkittävästi organisaation talouteen, työyhteisön toimivuuteen ja vanhuksen elämänlaatuun. Myös hoiva-alan työntekijöitä kouluttavat oppilaitokset voivat käyttää työn tuloksia koulutuksen sisällön suunnittelussa. Lisäksi työ tuo esiin geronomin laaja-alaisen ikääntymisen asiantuntijuuden.

Opinnäytetyö julkaistaan osoitteessa http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112016129 vielä tämän vuoden puolella.

Lisää tietoa erityisesti nuorten rekrytoinnin näkökulmasta voi lukea Heidin ja Oprin haastattelusta kesällä 2014.

Valvira varoittaa: lähihoitajaksi opiskelevissa päihde- ja mielenterveyspotilaita

Tuore uutinen kertoo sen, minkä moni on jo tiennytkin: lähihoitajaopiskelijoiden(kin) joukossa on myös päihde- ja mielenterveysongelmaisia. Tämä on asia, jota on pohdittu ja josta on keskusteltu Vanhustyön Trainee -ohjelman alusta saakka. Kuinka varmistua siitä, ettei alalle ohjata niitä nuoria, joilla on akuutti päihde- tai mielenterveysongelma?

Trainee-ohjelmaan kuuluva kahdeksan viikon perehdytysjakso ennen palvelutalo-työkokeilun alkua kertoo jo paljon nuoren sitoutumiskyvystä, päivärytmistä, vastoinkäymisiin suhtautumisesta ja vuorovaikutuksesta muiden ryhmäläisten kanssa. Traineen ohjaaja on luotettava aikuinen, jonka kanssa nuori voi keskustella myös aroista asioista tarvitsematta pelätä sanktioita. Häntä myös rohkaistaan tähän, koska vain tietämällä nuoren todellisen tilanteen ja motivaation, ohjaaja voi auttaa häntä eteenpäin elämässään. Nuoren kanssa työskentelevä muu verkosto otetaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyöhön hänen asioidensa edistämiseksi, ja jos verkostoa ei ole, sitä ryhdytään rakentamaan. Aina lähihoitajan tai hoiva-avustajan koulutus ei ole vielä se vaihtoehto, johon nuori voi edetä Traineen jälkeen, vaan yhdessä mietitään muita ratkaisuja omien voimavarojen tukemiseksi. Kaikille vanhustyö ei ylipäänsä ole tulevaisuuden ala, vaan heidän kanssaan etsitään muita ratkaisuja.

Täysin erehtymätöntä ei varmasti Vanhustyön Trainee -ohjelmastakaan saada, vaan alalle voi edelleen ohjautua myös nuoria, joille se ei olisi paras ratkaisu. Kahdeksan viikon tutustumisaika nuoreen tarjoaa kuitenkin huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada selville yhtä lailla hänen mahdolliset riippuvuus- tai mielenterveysongelmansa kuin vaikkapa hänen erityisvahvuutensa  verrattuna esimerkiksi oppilaitoksissa käytettäviin yhden päivän valintakokeisiin. Unohtamatta, että samalla nuori itse ehtii saada realistisen käsityksen alasta, jota hän mahdollisesti päättää hakea opiskelemaan.

Terveisiä Tampereelta!

Minulla oli ilo päästä tapaamaan myös Tampereella syksyn Trainee-ohjelmassa ahertavia nuoria. Tähänastisten kokemusten perusteella tiedetään jo, että Trainee-ohjelma toimii ja tuottaa hyviä tuloksia, mutta halusin saada nuorilta ehdotuksia sen kehittämiseksi niin, että se vastaisi entistä paremmin nuorten tarpeisiin ja toiveisiin.

Tampereen Traineet, syksy 2014

Tampereen Traineet, syksy 2014


Innostuneen ja vauhdikkaan keskustelun pohjalta ehdin kirjata muistiin ainakin, että ohjelma saisi nuorten mielestä olla pidempi, kokonaisuudessaan esimerkiksi kuusi kuukautta. Erittäin tärkeää olisi, että osallistumista tuettaisiin tasavertaisesti maksamalla kaikille osallistumisajalta ylläpitokorvaus. Matkat maksavat, työkokeiluun ei kuulu ilmaista tai edullista lounasta (kuten opiskelijoilla) vaan nuoret joutuvat maksamaan siitä normaalin henkilökuntahinnan, joten yhdeksän euron ylläpitokorvaus olisi etenkin omillaan asuvalle nuorelle merkittävä tuki.

Käytännön työntekoa ohjelmaan toivottiin entistä enemmän, ensimmäisellä jaksolla sitä saisi mielellään olla kolme päivää viikossa. Osa ehdotti, että ohjelma rakennettaisiin siten, että siinä toistuisi aina yksi viikko ”teoriaa” (hoitotyöstä, sairauksista ym.) ja kaksi viikkoa käytännön työtä. Toiset taas kokivat hyvänä sen, että ensimmäisellä jaksolla työskentelypäivän jälkeen on aina ”teoria”- tai ryhmäpäivä, jolloin pääsee purkamaan työssä syntyneitä asioita.

Nuoret ideoivat mentorimallin myös ensimmäisen jakson työskentelypaikkoihin. Näissä yksiköissä voisi kaikissa olla muutama ”mentorihoitaja”, eli vakituinen työntekijä, joka olisi erityisesti perehdytty opastamaan Trainee-nuoria. Vaikka ohjelma alkaa olla tuttu työntekijöille, niin edelleen nuoret törmäävät siihen, että heiltä odotetaan osaamista, jota heillä ei vielä ole. Mentorihoitaja ei tässä mallissa olisi yksittäiselle nuorelle nimetty mentori vaan hoitaja, josta tiedettäisiin, että ”tuolta voi kysyä”.

Erittäin tärkeänä nuoret pitivät sitä, että Trainee-ohjelmassa on ”pehmeä lasku”. Aloitetaan vanhusten kanssa seurustelusta, ruokailussa avustamisesta ja vaikka ulkoilutoiminnasta. Vähitellen valmistaudutaan kohtaamaan myös huonokuntoisempia asukkaita ja osallistumaan vaativampiin tehtäviin.

Ohjelmaan sitouttamisessa nuorten mukaan on ensiarvoisen tärkeää hyvän ryhmähengen luominen. Heidän keskinäinen hyvä ryhmähenkensä on syntynyt siihen panostamisen ansiosta, jokainen on antanut itsestään jotain ja keskustelua on ollut alusta asti paljon. Toiveena olisi, että tällaisiin ohjelmiin sisältyisi myös liikuntapäiviä.

Monta muutakin hyvää ideaa ja kokemusta nuoret antoivat Trainee-ohjelman kehittämiseksi. Kiitos, Mariia, Kati, Paula, Jenni, Jesse, Allu ja Roni!