Vain taivas on rajana osaamisestaan ylpeälle geronomille

Geronomin ammattikunta on vielä suhteellisen tuntematon, mistä on sekä haittaa että hyötyä. Pitää olla sinnikäs ja markkinoida itseään, ammattikuntaansa ja osaamistaan jo heti opintojen alkumetreiltä, sillä maassamme on geronomin osaamiselle valtavasti tarvetta. Geronomi voi luoda itselleen oman näköisensä työpaikan, kunhan osaa myydä tietotaitoaan oikeaan paikkaan. Myös monenlaiseen vanhustyön yrittäjyyteen geronomin tutkinto antaa ideoita ja hyviä työkaluja. Vain taivas on rajana osaamisestaan ylpeälle geronomille, eli jos vanhusten hyvinvointi on lähellä sydäntäsi, olit sitten minkä ikäinen tai taustainen hyvänsä – go for it! Suosittelemme lämpimästi.

Heidi ja Opri piipahtivat jälleen haastateltavina (edelliseen haastatteluun voit tutustua täällä). Tällä kertaa kyselin heiltä lisätietoja geronomikoulutuksesta tulevaa ohjausopasta varten.

Geronomi on melko uusi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, joka valmistaa vanhustyön asiantuntijoita. Geronomit työskentelevät yleensä vanhustyön ohjaus-, asiantuntija-, koordinointi-, kehittämis- ja esimiestehtävissä. Geronomien työpaikkoja on palvelutaloissa, kuntoutusyksiköissä, kotihoidossa, vanhainkodeissa, järjestöissä ja projekteissa. Geronomit voivat työllistyä myös yrittäjinä.

Geronomiopintoihin voi hakeutua suoraan lukiosta, mutta alalla on hyötyä sekä työ- että elämänkokemuksesta. Myös työllistymismahdollisuuksia parantaa, jos taustalla on jo joku tutkinto ja kokemusta vanhuksista.

Koska kyseessä on ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto, opinnoista selviytymiseen tarvitaan Heidin ja Oprin mukaan myös ”lukupäätä”. Kohtuulliset tietotekniikkataidot, kielitaito (ammattiruotsi ja -englanti) ja asiakirjoittamisen taidot ovat tarpeen opinnoissa pärjäämiseksi. Tenttejä on vähän, mutta laajoja kirjallisia tehtäviä sitäkin enemmän. Tiimityötaitoja tarvitaan ryhmätöissä, joita opintoihin sisältyy paljon.

Harjoittelupaikkoja Heidin ja Oprin mukaan on suhteellisen helppo löytää, mutta sellaiset paikat, joissa ohjaajana toimisi geronomi, ovat kiven alla. Harjoittelussa on hyvä itse olla perillä siitä, mitä kullakin jaksolla kuuluu oppia, ja hakeutua tilanteisiin, joissa oppiminen mahdollistuuu. Kannattaa hyödyntää tilaisuutta tutustua mahdollisimman laajasti kaikkeen ja olla oma-aloitteinen.

Opinnäytetyön teossa Heidin ja Oprin mukaan tarvitaan hyvän idean lisäksi suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, epävarmuuden sietokykyä ja sinnikkyyttä. Jos työn tekee yhdessä toisen opiskelijan kanssa, on tärkeää että myös ”kemiat” kohtaavat. Hyvä työelämäkumppani voi tarjota tukea työn eri vaiheissa.

”Pitkään vanhustyötä tehneenä olin hiukan ehkä epäileväinen sen suhteen, mitä opinnot tulevat sisältämään suhteessa aiempaan osaamiseeni ja sairaanhoitajan tutkintoon. ’Opinko uutta?’ oli kysymys, joka pyöri mielessäni. Yllätykset olivat pelkästään positiivisia, olen ihan eri ihminen sairaanhoitajanakin kuin ennen geronomiopintoja. Nyt voi jo pikkuhiljaa sanoa tietävänsä, mistä ikääntymisessä on kysymys.” Heidi lopuksi toteaa.

Lue lisää geronomiopinnoista ja työllistymismahdollisuuksista alkuvuonna ilmestyvästä ohjausoppaasta. Jos haku on jo tänä keväänä ajankohtainen, tutustu esimerkiksi opiskelupaikka.fi -sivuston tietoihin ja Opintopolun yhteishakuohjeisiin. Suomen Geronomiliiton julkaisemaan Geronomilehteen voit tutustua täällä.

Mainokset

Vanhustyö on elinikäisen oppimisen ala

Kävin vuodenvaihteen välipäivinä jututtamassa Mereon palveluvastaava Kirsi-Marja Kaarlelaa. Halusin kuulla hänen näkökulmansa siihen, millaisia nuoria vanhustyöhön kannattaa ohjata. Mereon Myyrmäen yksikössä on kokemusta myös Trainee-nuorista.

Kirsi-Marjan mukaan Mereossa työntekijätilanne on hyvä, mutta kun ajatellaan, millaista vauhtia hoitajat eläköityvät, niin ilman muuta hänen mielestään nuoria tarvitaan alalle. Nuoret tuovat uusia ajatuksia ja ideoita tullessaan. Uudet ihmiset otetaan Mereossa ilolla vastaan ja Trainee-nuorista saatiin niin positiivista kokemusta, että yksikön toive hänen kertomansa mukaan oli ”Lisää näitä!”

Kirsi-Marja haastaa myös opiskelijoita tuomaan oppimaansa heidän työyhteisöönsä. Työssäoppimisjaksolla opiskelijoiden mielikuva vanhustyöstä muuttuu yleensä toisenlaiseksi. Kun hoidon ja huolenpidon jaksolla tullaan ensimmäistä kertaa vanhusten pariin, kuva alasta on usein huono eikä ole ylipäänsä kunnon käsitystä siitä, mitä vanhustyö on. Mielikuvat liittyvät vaipanvaihtoon ja syöttämiseen. Toisaalta Kirsi-Marja näkee, että käytännön vanhustyön jakso tulee aivan liian varhaisessa vaiheessa niin lähihoitajien kuin sairaanhoitajienkin opetussuunnitelmassa. Kun ei vielä ole kunnon teoriataustaa, niin osaaminen on vähäistä ja ennen kaikkea ymmärrys gerontologisesta hoitotyöstä olematonta. Kun tältä pohjalta tullaan ensimmäiselle harjoittelujaksolle, niin monen ensimmäinen reaktio on, että ”Tänne ei ikinä!” Ikäihmisten kanssa tarvitaan osaamista sen ymmärtämiseen, mistä hänen oireensa ja ajatuksensa tulevat. Jos osaamista ei ole, tilanne saattaa pelottaa. Kyseessä on laaja kokonaisuus; pitää hallita sairaudet, pitää hallita ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset ja vieläpä ottaa huomioon se kulttuuri, missä ihminen on kasvanut ja miten hän on elämänsä elänyt. Siinä on paljon sulateltavaa opiskelunsa alkuvaiheessa olevalle nuorelle, jolla pyörii vasta omassa mielessään kysymys ”Mikä minusta tulee?”

Usein päätös vanhustyöhön jäämisestä syntyykin vasta viimeisten harjoittelujen aikaan, toteaa Kirsi-Marja. Silloin opiskelijalla alkaa jo olla osaamista ja ymmärrystä siitä, kuinka paljon opittavaa vanhustyössä on ja kuinka hänestä ei työntekijänä koskaan tule täysin valmis. Aina tulee uusia tilanteita, ja vaikka kuinka hyvin hallitsisi sairaudet ja lääkitykset, niin koskaan ei voi tietää, kuinka ne vaikuttavat juuri tietyn vanhuksen kohdalla. Vaikka asukas olisi hoidettavana vuoteeseen, niin häneen liittyy paljon muuta kuin peseminen, pukeminen, syöttäminen ja lääkehoito. Tämän oivaltaminen saa opiskelijat jäämään vanhustyöhön.

Tulevaisuudessa tehtävänkuvat ja ammatilliset jaot mahdollisesti muuttuvat. Sairaanhoitajia tullaan edelleen ehdottomasti tarvitsemaan, koska lääkäripalvelut siirtyvät yhä kaueammaksi. Lähihoitajilla puolestaan on oma roolinsa asukkaan rinnalla kulkijoina, omahoitajina. Myös hoiva-avustajia tarvitaan, koska on paljon myös heille sopivia tehtäviä.

Kaikille vanhustyö ei ole oikea valinta ja Kirsi-Marja korostaakin, ettei ohjausta vanhustyöhön tule tehdä siltä pohjalta, että esimerkiksi koulutusryhmät on saatava täyteen. Jos hoiva-alan koulutukseen hakeutuvalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mille osaamisalalle hän pääsee, niin mennään väistämättä metsään. Hänen mukaansa on parempi valita mieluummin vähemmän opiskelijoita mutta miettiä valintaprosessi sellaiseksi, että saadaan niitä opiskelijoita, jotka alalle soveltuvat.

Ainoa ehdoton este vanhustyöhön on päihdeongelma. Sen sijaan mielenterveysongelma ei välttämättä ole este, jos on hyvä hoitosuhde ja hyvä hoitotasapaino ja kaiken kaikkiaan elämä hallussa. Toista ihmistä ei kuitenkaan voi auttaa, jos oma elämä on sekaisin.

Ammatinvalinnanohjaajia ja muita nuoria työkseen ohjaavia ammattilaisia Kirsi-Marja kehottaa pysähtymään jokaisen hakijan kohdalle, kohtaamaan hänet ja kuuntelemaan hänen toiveensa. Haluaako nuori itse päästä vanhustyöhön? Mitä annettavaa hän itsellään uskoo sinne olevan? Kirsi-Marjan mukaan ei koskaan tulisi ajatella niin, että vanhustyöhön sopii kuka tahansa, saati että ”jos et muualle pääse tai muualla pärjää, niin tule vanhustyöhön”. Nykyajan vanhukset eivät ole helppoja hoidettavia ja jos mietitään aikaa vielä tästä 5-10 vuotta eteenpäin, niin he ovat entistäkin vaativampia. Jo nyt osa ikääntyneistä osaa etsiä netistä tietoa ja määritellä oman hoitopolkunsa ja omaiset kulkevat siinä rinnalla. Kymmenen vuoden päästä voidaan sanoa, että suuri osa vanhusksista on jo äärettömän vaativia, toisin kuin tämä sodankäynyt sukupolvi, joka harmittelee sitä, että on hoitohenkilökunnalle vaivaksi.

Alalle ohjattavista nuorista tulee löytyä myös kehittymishalua. Vanhustyö on elinikäisen oppimisen ala eikä paikalleen saa jäädä polkemaan. Koko ajan tulee miettiä, onko käytössä uusin tieto ja paras hoito, ja onko oma osaaminen riittävällä tasolla. Elinikäinen oppiminen ja oman osaamisen ajantasaisuuden pohtiminen on tarpeen kaikille – myös niille ohjausalan ammattilaisille, jotka ohjaavat nuoria vanhustyön opintoihin. Kirsi-Marja toteaa esimiehenä itsekin miettivänsä koko ajan, että onhan työyhteisö kokonaisuutena kehittymässä oikeaan suuntaan.

Kirsi-Marja itse oli alun perin psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka mielenkiinnon kohteena valmistuttua piti olla lapset, nuoret ja heidän perheensä. Kiinnostus perhedynamiikkaan oli vahva. Vanhustyöhön hän lipsahdi ”kesätyttönä”, löysi sieltä sydämenasiansa ja halun ja palon tehdä vanhustyötä eteenpäin. Sitä perhedynamiikkaakin hän pääsee nyt hyödyntämään, tosin vanhusten eikä lasten perheiden parissa.

”Tämä on ihan oma maailmansa, ja mielettömän haastava sellainen. Täällä ei tule koskaan valmiiksi. Tämä ei ole sellainen kehto, minne tulla ja ajatella, että nyt kun minä olen vanhustyöhön valmistunut, niin täällä minä nyt sitten vain olen”, hän toteaa.

Kirsi-Marja Kaarlela,Mereo

Palveluvastaava Kirsi-Marja Kaarlela, Mereo

Kirsi-Marja Kaarlelan haastattelu on osa materiaalia, jota kootaan ohjausalan ammattilaisille suunnattuun oppaaseen. Ohjaajien oppaan (työnimi) tavoitteena on tukea nuorten työllistymistä vanhustyöhön levittämällä heidän kanssaan toimiville hanketyöntekijöille, työvoimaviranomaisille, nuorisotyöntekijöille, opinto-ohjaajille ja muille ohjausalan ammattilaisille tietoa vanhustyön ammateista, koulutuksista, soveltuvuusvaatimuksista ja työtehtävistä.

Arvoja ja asenteita – osaamista mentorointiin

Nyt sitä saa! Vanhustyön Traineen mentorointiopas on julkaistu. Malli on tehty erityisesti vanhustyön tarpeisiin, joissa korostuu vanhuksen ja hänen elämänkokemuksensa arvostaminen, hiljaisen tiedon välittäminen vanhuspalvelun asukkaista ja vanhustyössä esiin nousevat ohjaamisen haasteet, mutta uskoisin siitä olevan iloa muillakin toimialoilla. Tulosta tai tilaa omasi täältä:

http://www.valli.fi/ajankohtaista/uutiset/mentorointiopas-tarjoaa-osaamista-nuorten-ohjaamiseen-vanhustyossa/

Suvi mukaan Trainee-hankkeeseen tammi-helmikuuksi

Suvi Hiltunen aloitti tänään 4.1.2016 kahden kuukauden pestin Vanhustyön Trainee (Ray) -hankkeessa. Pysäytin Suvin työnsä ääreltä ja esitin muutaman tiukan kysymyksen:

Mari: Mistäs sinä nyt tähän hankkeeseen tulla tupsahdit?

Suvi: No en kovin kaukaa, sillä toimin vuonna 2015 suunnittelijana tuossa viereisessä huoneessa, Vallin ELY-rahoitteisessa nuorille suunnatussa Vanhustyön Trainee -ohjelmassa. Vuonna 2013 alkaneessa ”ELY-Trainee” -hankkeessa oli tavoitteena lisätä nuorten kiinnostusta vanhustyöhön ja parantaa nuorten työelämävalmiuksia.

Mari: Mitä muuta olet ehtinyt tehdä ennen Valliin tuloasi?

Suvi: Olen koulutukseltani yhteisöpedagogi (amk) ja toiminut järjestökentällä opiskeluajoista lähtien. Olen ollut projektipäällikkönä kahdessa eri EU:n kotouttamisrahaston hankkeessa, ja niissä etenkin monikulttuurinen työ tuli minulle tutuksi.

Mari: Entä kuinka tuttua vanhustyö sinulle oli ennestään?

Suvi: No itse asiassa ei ollenkaan tuttua, mitä nyt toimin yhden kesän vuodeosastolla asuneen vanhuksen ystävänä. Kevään 2015 Trainee-ryhmän aloittaessa fiilistelin yhdessä nuorten kanssa ensimmäisiä palvelutalovierailuja ja kohtaamisia vanhusten kanssa.

Mari: ELY-Trainee siis päättyi noin viikko sitten, joten sinulla on varmaan siitä tuoreita tuloksia. Kiinnostuivatko nuoret vanhustyöstä?

Suvi: Kyllä vain! Kolmen vuoden aikana yhteensä 63 nuorta pääsi tutustumaan vanhustyöhön, ja yli puolet heistä on jo lähtenyt tai aikoo tulevaisuudessa suuntautua vanhustyöhön! Minulle tulee vähän väliä yhteydenottoja nuorilta, jotka kyselevät jo seuraavan trainee-ohjelman alkamista.

Mari: Entä työnantajat, kiinnostuivatko he nuorten työllistämisestä?

Suvi: Yleisesti ottaen kyllä, joskin ymmärrän myös työnantajien varovaisuuden nuoren työkokeiluun ottamisessa. Siinä vaiheessa, kun työnantajat ymmärsivät saavansa tukea sekä minulta että Ray-Traineen mentorointikoulutuksesta, heidän kiinnostuksensa nuorten työkokeiluja kohtaan lisääntyi.

Mari: Minkä koet suurimmaksi onnistumiseksi tai oivallukseksi ELY Trainee -vuoden aikana?

Suvi: Nuorten käyttämätön potentiaali on valtava. Joskus luotettavan aikuisen tapaaminen tai ensimmäinen onnistumisen kokemus saattaa avata nuoresta sellaisia lukkoja, ettei häntä neljän kuukauden jälkeen uskoisi enää samaksi ihmiseksi! Nuorissa on valtavasti mahdollisuuksia, jos emme anna byrokratian peittää silmiämme ja sitoa käsiämme.

M: Harmaita hiuksia sinulle ei tainnut tulla, ainakaan silminnähden, mutta varmaan mukaan mahtui myös haasteita?

Suvi: Aina ei mennyt kuin Strömsössä. Haasteet saivat kuitenkin pään savuamaan ideoita, kuinka toimintaa voisi kehittää, jotta se kohtaisi entistä paremmin vaikeimmassa elämäntilanteessa olevia nuoria tai pienillä resursseilla toimivia vanhustyön työyhteisöjä.

Mari: Nyt siis olet toisena työntekijänä tässä Ray-Traineen (2014-2015) loppusuoralla. Miltä tuntui siirtyä ruohonjuuritason työllistämishankkeesta kehittämishankkeeseen?

Suvi: No onhan se hassua, kun ei ole nuorten kanssa eniten käyttämäni viestintäkanava whatsapp käynyt enää kuumana. Mutta on kiva päästä hyödyntämään käytännön kokemusta nuorten kanssa tähän hankkeeseen.

Mari:  Mitä tehtäviisi tammi-helmikuun aikana nyt sitten kuuluu?

Suvi: Vallin jäsenjärjestöjen suuntaan aion olla yhteyksissä ja alkaa selvittää, millaista työllistämiseen ja ohjaamiseen liittyvää osaamista jäsenjärjestöillä jo on, ja millaista tietoa ja taitoa niissä tarvittaisiin lisää.

Mari: Millainen mielestäsi olisi ihanteellinen Trainee-hanke? Mitä siinä tehtäisiin, missä ja miten?

Suvi: Olisi mahtavaa voida huomioida entistä yksilöllisemmin jokainen nuori ja tarjota heille tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa ohjelmaa. Eli kohdata nuori yksilönä ja kokonaisuutena eikä upota byrokratiaan, ”tätä ei saada sun kanssa tehdä”. Siten yhä useammalle nuorelle muodostuisi entistä pitkäjänteisempiä polkuja kohti työllistymistä tai sitä, mikä kunkin seuraava etappi onkaan.

Mari: Jospa sellainenkin vielä toteutuu. Sitä ennen meillä on tässä kahdeksi kuukaudeksi hommia – kääritäänkö hihat?

Suvi: Laitetaan hösseliksi!

Suvi Hiltunen

Suvi Hiltunen