Avoimin mielin vanhustyöhön

Olemme aloittaneet Vanhustyön Trainee -ohjelmassa 29.8. Viime viikolla olimme Vuosaaressa Hanna -kodissa. Viikko oli mukava, Hanna-koti oli lämminhenkinen yhteisö.

Ensimmäisenä päivänä oli tuolijumppaa, pallopelejä ja tutustumisleikki. Kymmenisen asukasta tutustui meihin ja toisiinsa siten, että kukin otti vuorollaan haluamansa pätkän wc -paperia rullasta. Syytä tähän ei heti kerrottu. Kun kaikki olivat ottaneet oman pätkänsä, juoni paljastui: jokaisen piti kertoa itsestään yhtä monta asiaa kuin oli valinnut rullasta paperiarkkeja. Tutustuminen oli tärkeää, sillä vietimme viikon tiiviisti yhdessä.

063

Toisena päivänä pelasimme muistipelejä ja askartelimme. Muistipelipistettä vetänyt Marianna sai palvelutalon asukkaalta, 87, vinkin harjoitella kotona muistipelejä, jotta hän pystyy haastamaan Mariannan muistipeliotteluun.

064.jpg

065

Keskiviikkona oli hemmottelupäivä. Silloin lakkasimme asukkaiden kynsiä, annoimme käsi- ja hartiahierontaa, teimme hyvän mielen tauluja sekä pidimme korupajaa. Herrasmies, 83, vitsaili, kenelle palvelutalon rouvista hän mahtaa antaa itse tekemänsä käsikorun. Päivän päätteeksi juotiin piirakkakahvit.

066

150.jpg

Torstaina kävimme ensin kävelyllä ja sen jälkeen grillasimme makkaraa. Juttelimme paljon. Osa asukkaista kertoi mielellään omasta elämästään. Opimme, että jokainen on yksilö, ja pitää muistaa, että jokaisella vanhuksella on oma persoonallisuutensa.

155.jpg

Vanhustyön Traineen aikana olemme saaneet tietoa myös muistisairauksista ja muistisairaiden kohtaamisesta. On ollut paljon opettavaisia hetkiä. Olemme myös oppineet, että vanhuksia asuu monenlaisissa paikoissa. Palvelutaloissa on niitä asukkaita jotka pystyvät toimimaan itse, ryhmäkodeissa asuvat asukkaat tarvitsevat apua jokapäiväisissä toimissa.

Vanhustyön Trainee syksyn 2016 ryhmä toivottaa kaikille hyvää syksyä!

Mainokset

Kahden nuoren taival Riihikallion Palvelukeskuksessa

Vanhustyön Trainee -hankkeen Mini-Trainee -ohjelma Keski-Uudellamaalla käynnistyi tänä syksynä, kun me, Mikko ja Valtteri, aloitimme työkokeilun Riihikallion Palvelukeskuksessa.

Perehdytysjakson aikana etsimme ja löysimme vastauksia moniin mieltämme askarruttaviin kysymyksiin. Haastattelimme toista mentoriamme, Maijaa, niin asukkaista kuin lähihoitajan työnkuvastakin.

Opimme, että Alzheimer on yleisin muistisairaus ja se voi ilmetä monin eri tavoin. Joskus asukas kiroilee paljon, joskus hän voi toistella samoja asioita mutta joskus voi myös olla hiljaisia päiviä. Uusien asioiden muistaminen ei ole helppoa, miltei mahdotonta. Muistisairaus etenee hyppäyksittäin ja joillakin se voidaan diagnosoida heti keskivaikeaksi. Kun tutustuimme asukkaisiin, huomasimme että jotkut heistä yrittävät peittää sen, että heillä on muistisairaus.

”Minä olen tällainen, koska minulla on Alzheimer”.

Valtteri (vasen) ja Mikko (oikea) pohtivat blogitekstiä.

Kyselimme Maijalta myös, mitä pitää tehdä, kun asukas esimerkiksi unohtaa, että on juuri syönyt. Maijan mukaan on tärkeää vastata rehellisesti. Kannattaa myös rupatella omista asioista, vaikka asukas unohtaisikin sen. Pitää kuitenkin muistaa, että olet rauhallinen ja puhut selkeästi.

Sitäkin pohdimme, oppivatko asukkaat muistamaan hoitajia. Maija vastasi, että asukkaat kyllä muistavat vakituiset hoitajat, mutta sijaiset ja keikkalaiset voivat unohtua. Jos sijaisia on paljon, niin asukkaat voivat käyttäytyä ihan eri tavalla. Yksi asukas oli huolissaan, että mihin me (Mikko & Valtteri) menimme työpäivän jälkeen.

Maija kertoi itse valinneensa lähihoitajan ammatin, koska hänestä tuntui, että haluaa olla ihmisten kanssa. Työssä hän kokee antoisimmaksi asukkaiden palautteen.

Valtterille kuluneen viikon positiivisin kokemus on ollut ulkoilutoiminta asukkaiden kanssa. Hänellä on ennestään kokemusta vanhustyöstä mutta ei ulkoiluttamisesta. Mikolle tämä on ensimmäinen kosketus vanhustyöhön ja jo viikon perusteella hän arvostaa entistä enemmän lähihoitajien työtä, jota hänen äitinsäkin jo monta vuotta on tehnyt.