”Vain lähihoitajaksi” – työkokeilussa Emma huomasi, kuinka vaativaa vanhustyö on

Emmalle, 26, suurin oivallus työkokeilussa on ollut se, kuinka paljon lukutaitoa vanhustyössä tarvitaan. Ja tällä lukutaidolla hän tarkoittaa ihmisten lukutaitoa, taitoa huomata ja huomioida toista ja lukea tämän käyttäytymistä ja ilmeitä, varsinkin silloin, kun sanallinen kommunikaatio ei ole enää mahdollista.

emma kirjaamassa

Emma Keränen on ollut nyt viisi viikkoa työkokeilussa MEREO Matinkylän vanhusten ryhmäkoti Kanelissa. Vielä Vanhustyön Trainee -ohjelmaan kuuluvan perehdytysjakson alussa hän pohti toiselle työkokeilujaksolle siirtymistä, ja on iloinen, että halusi jatkaa ohjelmassa.

”Aika on mennyt todella nopeasti. Tuntuu, että nyt vasta pääsen vihdoin kunnolla tutustumaan ja keskittymään asukkaisiin, kun pää ei vilise uutta tietoa eikä koko ajan ole jotain uutta opittavaa tai muistettavaa”, Emma kertoo.

Asukkaan huonotuulisuuteen voi olla syynä ihan pienen pieni, helposti korjattavissa oleva asia. Reumasairautta läheltä seuranneena Emma tiesi oikoa Tyyneltä housunpuntit, jolloin vanhuksen silminnähden epämukava olo vaihtui helpotukseen. ”Olen nähnyt, kuinka herkäksi keho muuttuu reuman myötä, ja ajattelin käyttää huomioitani Tyyneen, jonka housun poimut aiheuttivat epämukavuutta jalkaan.”

Emma on viikkojen aikana oppinut, että yksi herkimmistä tilanteista ryhmäkodin arjessa on yllättäen ruokailu. Esimerkiksi vuodeasukkaan kohdalla tyynyn asento, siis se, onko tyyny lapojen vai hartioiden kohdalla, voi  ratkaista sen, pystyykö asukas nielemään hyvin ja onko hän näin ollen halukas syömään.

”Jos yhtään tunnet ja osaat tunnustella omaa kehoasi, voit kuvitella, miltä hoidettavasta asukkaasta erilaiset kosketukset, asennot ja siirtämiset tuntuvat”, Emma toteaa. Pelkkä silittäminen auttaa asukkaan kehoa rentoutumaan ja hoito sujuu paljon paremmin. Omalla lempeällä ja hellivällä työotteella saa perusrasvauksenkin muutettua ylelliseksi hemmotteluhoidoksi. ”En tiedä, opiskellaanko kehontuntemusta jo tälläkin hetkellä lähihoitajan tai sairaanhoitajan tutkinnoissa, mutta joka tapauksessa sen pitäisi ehdottomasti olla yksi pakollinen osa-alue.”

Emman työkokeilupaikalla kekseliäisyyttä saa käyttää päivittäin. Joskus kokeilemalla eri tekniikoita saattaa vahingossa löytää ratkaisun vanhuksen pahaan oloon. ”Erään kerran hoidimme sairaanhoitajamme Virpi Isakov-Lahden kanssa Sinikkaa hänen huoneessaan. Hoitotilanteesta ei meinannut tulla mitään, kun Sinikka huusi niin kovaa, ettemme Virpin kanssa kuulleet toistemme puhetta. Kokeilimme siinä sitten puhutella Sinikkaa vaikka millä tavoin, ja viimein hän reagoi ´Sinikka kiltti´ lauseeseen, lopetti huutamisen ja sanoi ´no mitä ´. Olimme Virpin kanssa ihan että ’jes!’ Tällaisista onnistumisista asukkaiden kanssa annetaan Kanelissa heti ja suoraan positiivista palautetta ja se tietysti tuntuu hyvältä”, Emma iloitsee.

Emma kertoo myös Aulista, joka oli kauan aikaa sitten ilmoittanut haluavansa istua yksin ruokailutilanteissa. Viime aikoina Aulin syöminen oli kuitenkin alkanut hidastua. Ryhmäkodissa huomattiin, että joka kerta kun joku työntekijöistä kävi istumaan Aulin viereen, lusikka alkoi liikkua ripeämmin. Emma kysyi, onko tämä Aulille tavallista, ja muutkin hoitajat olivat kyllä huomanneet asian. Yhdessä päätettiinkin kokeilla Aulin siirtämistä suurempaan pöytään muiden asukkaiden kanssa, jos kyse on siitä, ettei hän enää halunnutkaan ruokailla yksin. Nyt Auli syö paremmalla ruokahalulla samassa pöydässä muiden asukkaiden kanssa, eikä hänen ruokailunsa kestä enää toista tuntia. ”On tosi helpottavaa huomata, kun toisen olo muuttuu yksinkertaisilla muutoksilla”, Emma pohtii.

Onnistuminen tuntui hyvältä myös silloin, kun Emma syötti Onervaa tämän huoneessa. Emma seurasi Onervan katsetta, joka oli kohdistunut kirjahyllyn poronsarviseen kynttelikköön. Emma kysyi Onervalta, oliko tämä koskaan käynyt Lapissa, johon Onerva vastasinkin selkeästi ´joo´. ”Se oli ensimmäinen kerta, kun kuulin hänen puhuvan, vaikka olin ollut hänen kanssaan jo päiviä.”

Työkokeilu muistisairaiden parissa on myös osoittanut Emmalle työn vaikeatkin puolet. ”Sydäntä särkee, kun fyysisesti hyväkuntoinen asukas sanoo ulkoillessamme, että ´sä et usko Emma kuinka pahalta tuntuu, kun ei pääse joka päivä liikkumaan, kun on koko elämänsä liikkunut ja urheillut´. Tai kun vanhus repii ryhmäkodin ovenkahvaa ja kysyy minulta, miksi ovi on suljettu ja ilmoittaa haluavansa kotiin”, Emma kertoo. Näissä tilanteissa hänen tekisi mieli selittää, miksi asiat ovat niin kuin ovat, mutta siinäkin täytyy olla sensitiivinen, ettei järkytä liikaa vanhuksen mieltä.

Vaikka kuinka yrittää jättää työkokeilussa tapahtuneet asiat työpaikalle, jäävät ne joskus vaivaamaan mieltä. ”Yksi ilta tirautin minuutin kestoiset itkut siitä, kun näin yhden asukkaan vieraskirjan, johon hän oli kirjoittanut ´olen yksin´. Itku ikään kuin puhdisti minut siitä pahan olon tunteesta, mitä tunsin asukkaan kokemuksesta”, Emma pohtii. ”Koko ajan pitää muutenkin miettiä, missä rajat kulkevat. Vaikka kuinka haluaisi pidellä tuntikaupalla toista kädestä, on muitakin, jotka odottavat hoitoa ja apua.”

Emma on myös pohtinut työkokeilun aikana omaa vanhuuttaan. Hänen mielestään yhteiskunnassa vallitsee vielä kuilu ikäpolvien välillä. Nuorena tuntee itsensä elinvoimaiseksi, eikä tarvitse miettiä aikaa, jolloin itse on riippuvainen toisten hoidosta ja huolenpidosta. Emma ei kannusta murehtimaan suotta, mutta toivoisi, että jokainen miettisi hetken, miltä toisten hoidosta riippuvaisena olo tuntuisi. ”Kuulostaa tosi kliseiseltä, mutta ihan oikeasti tässä työssä kirkastuu se, että kohtele toisia kuin itseäsi haluaisit kohdeltavan. Älä ajattele, että nämä ovat vain höpsöjä vanhuksia.”

Jos joku onkin todennut, miksi Emma haluaa ”vain” lähihoitajaksi, on hänellä näpäkkä vastaus valmiina. ”Vastaan kummastelijalle, että mitä ihmettä. Tämä työhän on todella vaativaa. Lähihoitajan pitää käyttää paitsi ammattitaitoaan, myös fyysistä ja henkistä panosta, persoonasta puhumattakaan, eikä silti välttämättä tiedä, mitä minäkin päivänä on vastassa. Työ on todella palkitsevaa, mutta helppoa se ei ole.”

Jutussa esiintyvien vanhusten nimet on muutettu.

Mainokset

Minustako vapaaehtoinen vanhusten pariin?

Oletko mestari värkkäämään erilaisia soittolistoja tai kuvagallerioita tietokoneella? Vai oletko puutarhaihminen, jolta puuttuu paikkoja työntää sormet multaan? Harrastatko lanittamista ja olet taitava nikkaroimaan keskiaikaisia puumiekkoja? Oletko koskaan ajatellut, että voisit hyödyntää omaa osaamistasi yleiseen hyvään ja siirtää taitosi vanhusten parissa tehtävään toimintaan?

Vanhustyön Trainee -hankkeessa on lähdetty pohtimaan sitä, miten myös ne nuoret aikuiset pääsisivät toimimaan vanhusten kanssa jotka eivät ammatillisessa mielessä ole kiinnostuneita vanhustyöstä? Tähän ei-ammatilliseen kohtaamiseen vanhusten kanssa on tullut myös nuorilta itseltään yhteydenottoja ja kysymyksiä. Samaan aikaan jo aiemminkin hankkeen kanssa aktiivisessa yhteistyössä ollut Helsingin Seniorisäätiö on pohtinut, miten he saisivat omaan toimintaansa mukaan nuoria vapaaehtoisia.

Vanhustyön Traineen vapaaehtoistoimintaa ajavat samat periaatteet ja arvot kuin mitä tahansa muuta vapaaehtoisena tehtävää toimintaa Lyhyesti kiteytettynä vapaaehtoisena pääsee vaikuttamaan itselle tärkeisiin asioihin, hyödyntämään omaa osaamistaan ja ehkä sitä kautta myös oppimaan uusia taitoja.

Sen sijaan, että katselee kotona samoja seiniä päivästä toiseen, vapaaehtoisena saa mielekästä tekemistä, mikä puolestaan auttaa oman ansioluettelon kartuttamisessa. Sinulle puolen tunnin kevyt, rauhallinen kävely ulkona voi olla pieni asia, mutta mukanasi olevalle vanhukselle se voi olla viikon kohokohta.

kanat

Miten vapaaehtoiseksi pääsee ja mitä se edellyttää? Ota yhteyttä Suvi Hiltuseen, puh. 050 408 2890 tai suvi.hiltunen@valli.fi ja sopia tapaamisen. Yhteisessä tapaamisessa kartoitetaan mm. kiinnostuksen kohteesi ja omat toiveesi vapaaehtoisena tehtävän toiminnan sijainnista tai ajankohdista. Aiempaa kokemusta vapaaehtoistoiminnasta tai vanhuksista sinulla ei tarvitse olla.

Jos ajatus vielä jännittää, voimme sopia, että menemme vanhusten pariin ensimmäistä kertaa yhdessä. Vaihtoehtoisesti voin tavata sinut vapaaehtoistoiminnan kohteessa ja esitellä siellä vapaaehtoisten koordinoinnista vastaavalle henkilölle. Kuten vapaaehtoisuuteen kuuluu, sinun ei tarvitse sitoutua mihinkään muuhun kuin mihin itse haluat ja kykenet. Jos haluat ensin kokeilla, miltä vapaaehtoisena toimiminen vanhusten parissa tuntuu, voit sopia meneväsi vaikka vain yhden kerran tutustumaan ja kokeilemaan toimintaa.

Trainee toimii tukenasi, jos sinulla on oman opinto- tai työllistymisen suunnitteluun avun tarvetta, tai kaipaat lisää tietoa toimiaksesi vanhusten parissa. Trainee järjestää nuorten vapaaehtoisten tarpeiden mukaisesti yksilöllisen ohjauksen lisäksi erilaisia teematilaisuuksia, kuten muistisairauksiin ja muistisairaan kohtaamiseen tai oman osaamisen tunnistamiseen liittyviä infoja.

Tällä hetkellä vapaaehtoistoimintaa on tarjolla etenkin Helsingin Seniorisäätiön hoivakodeissa Pohjois-Haagassa (lue juttu Mariankodin tarjonnasta täältä), Pakilassa ja Malmilla, mutta jos asut muualla pääkaupunkiseudulla ja innostuit asiasta, ota rohkeasti yhteyttä niin etsitään yhdessä sinulle sopiva ratkaisu!

saa halata.jpg