”Saan itselleni hyvän mielen, kun toinen tulee iloiseksi”

Mirela, 30, hakeutui vanhusten pariin, koska halusi ikäihmisiä lähelleen. Vanhustyön Traineesta hän löysi helpon väylän vapaaehtoistoimintaan.

Mariankoti_020                                                      Kuva: Mikko Maja

Suvi: Mikä sai sinut kiinnostumaan vapaaehtoistoiminnasta vanhusten parissa?

Mirela: Olin jo miettinyt jonkun aikaa, että haluaisin auttaa ja olla hyödyksi jotenkin. Samalla halusin löytää tapoja harjoitella suomen kielen taitoani muuallakin kuin kurssilla.

Suvi: Miksi hakeuduit juuri vanhusten pariin, auttaahan voi monin muinkin tavoin?

Mirela: Kaikki isovanhempani ovat menehtyneet vuosia sitten, eikä minulla ole ollut aikoihin lähipiirissäni ikäihmisiä. Halusin yksinkertaisesti ikäihmisiä lähelleni. Sitä paitsi teille oli niin helppo tulla, kun pystyi vain soittamaan ja sitten jo nähtiinkin. Ei tarvinnut tehdä netissä testejä tai lomakkeita.

Suvi: Aloitit siis meidän kauttamme vapaaehtoistoiminnan Helsingin Seniorisäätiön Mariankodissa. Mitä olet tehnyt siellä?

Mirela: Olen osallistunut hoitokodin asukkaiden hemmottelutapahtumiin, ulkoillut asukkaiden kanssa ja tietysti seurustellut. Keskustelu on hyvin tärkeää vanhuksille. Niin ja vappuna jaoimme Mariankodin asukastoiminnanohjaajan Johannan kanssa vanhuksille ilmapalloja osastoilla, se oli hauskaa.

Suvi: Mikä on ollut parasta vapaaehtoistoiminnassa?

Mirela: Kun pääset läheiseen kontaktiin vanhuksen kanssa. Esimerkiksi eräässä kauneudenhoitotapahtumassa hemmoteltavanani oli asukas, joka ei kyennyt enää puhumaan. Hemmotteluhetki oli intensiivinen, ja katsoimme toisiamme tiiviisti silmiin ja hymyilimme. Tilaisuuden loputtua asukas ei meinannut päästää kädestäni irti. Saan itselleni todella hyvän mielen, kun huomaan, että olen saanut jonkun toisen iloiseksi edes hetkeksi.

Suvi: Entä onko eteesi sattunut jotain haasteita vapaaehtoisena toimiessasi?

Mirela: Välillä suomen kielen kanssa minulla on ongelmia. Eräs asukas kerran turhautui pahanpäiväisesti, kun ei ymmärtänyt minua, tai siis minä en puhunut ymmärrettävästi. En halunnut suututtaa häntä joten pyysin Johannaa apuun siinä vaiheessa. Yleensä vanhukset kyllä ovat hyvin ymmärtäväisiä, kun tietävät, että minä vasta opettelen kieltä.

Suvi: Entä mitä haluaisit sanoa muille nuorille aikuisille, jotka ehkä ovat pohtineet vapaaehtoistoimintaa vanhusten parissa, mutteivat ole ehkä uskaltaneet?

Mirela: Minun mielestäni nuoret eivät nykyään tiedä, millaisia vanhat ihmiset ovat. Olemme vain omissa porukoissamme. Näet ehkä isoäitiäsi, mutta se ei anna välttämättä sitä oikeaa kuvaa, miltä vanhusten elämä hoivakodeissa on. Lisäksi kaikilla meillä on omat kiireemme, minullakin. Mutta jos todella haluat auttaa ja tehdä hyvää, löydät kyllä ajan siihen.