Yhteisellä asialla nuorten hyväksi

Oulussa helmi-maaliskuun vaihteessa Oulun Seudun Mäntykodissa toteutettava Vanhustyön Trainee ei olisi löytänyt nuoriaan ilman sitoutunutta yhteistyötä paikallisen Ohjaamon kanssa. Haastattelimme ryhmän muodostamisessa avainasemassa ollutta asiantuntija Minna Tuhkasta.

Kuva1.jpg

Kuka olet ja mistä tulet?
– Olen Tuhkasen Minna ja olen toiminut Ohjaamo asiantuntijana Byströmin Ohjaamossa Oulussa reilun vuoden. Byströmin Ohjaamo on matalan kynnyksen palvelukeskus, josta nuoret saavat tarvitsemansa asiakaslähtöiset, helposti saavutettavat, monialaiset ja poikkihallinnolliset palvelut. Tehtäviini kuuluu alle 30 –vuotiaiden oululaisten nuorten ohjaaminen työhön ja koulutukseen. Työkokemusta ennen Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston palvelukseen tuloa minulla on mm. nuorisotyöstä, järjestötyöstä vammaisten parista sekä liikuntavammaisten nuorten parista yksityiseltä sektorilta. Olen työurani aikana järjestänyt myös paljon erilaisia tapahtumia sekä nuorille että vammaisille henkilöille. Ihmisten parissa tehtävä työ ja asiakaspalvelutyö on minulle mieluisinta.

Mikä työssäsi on sinulle palkitsevinta?
– Työssäni Ohjaamossa on palkitsevinta kun löydämme yhdessä nuoren kanssa hänelle sopivimman polun työhön tai koulutukseen. Iloitsen yhdessä nuoren kanssa opiskelu- tai työpaikasta. Olen myös aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta!

Millaisia paikallisia haasteita Oulussa on nuorten työllistymisessä?
-Oulu on muuttovoittopaikkakunta, jonne muuttaa paljon nuoria eri paikkakunnilta, kuten koko Pohjois-Pohjanmaan alueelta ja Kainuusta. Haasteena on se, kun suuri määrä nuoria  kilpailee rajallisista opiskelu- ja työpaikoista.

Onko tiedossasi, että Oulussa olisi nuoria ja vanhuksia yhdistävää toimintaa; projekteja, kokeiluja, tempauksia tai vastaavaa?
-Oulussa on esimerkiksi Lintulammen asukasyhdistys ry:n Yhdessä yhdenvertainen –hanke jonka kautta on mahdollisuus päästä Avustamistyön perusteet –kurssin kautta työkokeiluna oppisopimuskoulutukseen ja suorittaa henkilökohtaisen avustajan ammattitutkinto tai lähihoitajan osatutkintoja.

Millä mielellä lähdit tekemään yhteistyötä Vanhustyön Trainee -ohjelman kanssa?
-Halusin tarjota mahdollisimman monelle oululaiselle nuorelle mahdollisuuden päästä ohjelman kautta tutustumaan vanhusten parissa tehtävään työhön. Vanhustyön Trainee -ohjelmassa on mielestäni matalampi kynnys lähteä avoimin mielin työkokeiluun kartoittamaan omaa kiinnostustaan vanhusten parissa työskentelyyn ja halusin tarjota nuorille tämän mahdollisuuden. Koin tärkeäksi sen, että ohjemaan saadaan mukaan riittävästi nuoria. Lisäksi yhteistyö Valli ry:n Mari Huuskon ja Mäntykodin toiminnanjohtaja Nina Hynnisen kanssa toimi erinomaisesti.

Millaisia terveisiä lähettäisit muille Ohjaamoissa nuorten parissa työskenteleville?
-Toivoisin, että muutkin Ohjaamot tarttuisivat tähän mahtavaan mahdollisuuteen tarjota nuorille työkokeilupaikka Vanhustyön Trainee –ohjelman kautta. Nuorten ohjelmassa saama tuki ja ohjaus koko työkokeilun ajalta on mielestäni erityisen tärkeää. Uskon, että työkokeilu ohjelman kautta on varmasti ollut nuorille erittäin hyvä vaihtoehto selkeyttää omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Nuoret ovat mielestäni saaneet ohjelmasta paljon enemmän kuin ns. tavallisesta työkokeilusta. Myös ryhmämuotoinen toiminta on ollut mielestäni hyvä, koska ryhmä on saanut tukea myös toisistaan eikä ketään ei ole jätetty yksin. Jokainen nuori on saanut toteuttaa erilaista toimintaa vanhuksille omista kiinnostuksen kohteistaan lähtien. Vanhustyön Trainee -ohjemassa mukanaolo oli minulle erittäin mieluisaa ja lähtisin ehdottomasti toistekin mukaan.

Mainokset

Nuoret kysyivät, kansanedustajaehdokkaat vastasivat

Oulussa parhaillaan käynnissä olevan Vanhustyön Trainee -ohjelman nuoret halusivat haastaa oman vaalipiirinsä kansanedustajia vastaamaan nuorille tärkeisiin kysymyksiin. Haasteeseen tarttuivat Tiina Heikkinen SDP:stä, Mirja-Irene Hätälä Kristillisdemokraateista, Marjut Lehtonen Keskustasta sekä Sofia Tervakangas Vihreistä.

Nuorten laatimat kysymykset ovat:

  1. Millä tavalla resursseja pitäisi lisätä vanhustyössä?
  2. Miten pitkäaikaistyöttömiä voisi kannustaa työelämään?
  3. Miten vähävaraisten lapsiperheiden harrastusmahdollisuuksia voisi lisätä?
  4. Millä tavalla erityislapset ja -nuoret voisi pitää paremmin mukana yhteiskunnassa?
  5. Miten saisi nopeutettua ihmisten hoitoon pääsemistä esimerkiksi terveyskeskuksissa?

Kunkin ehdokkaan vastaukset:

Tiina Heikkinen
Heikkinen, Tiina, SDP

1. Olen työskennellyt vanhustyössä. Vaikka tehtäväni oli olla hoitoapulainen, tein hoitajan töitä. Vanhustyössä hoitajaresurssit tulee kirjata lakiin. Hoitajien lisäksi vanhustyössä tarvitaan hoitoapulaisia. Tällä hetkellä hoitajat tekevät myös muut työt vanhusten hoivayksiköissä, kuten vuodevaatteiden vaihdot. Hoitoapulaisten tärkein tehtävä tulisi kuitenkin olla vanhusten viriketoiminta.

2. Työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa tai ainakin työn vastaanottamisesta ei saa tulla työntekijälle kohtuutonta haittaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että jos käyt tekemässä yhdenkin tunnin töitä, saatat olla tulottomana jopa kaksi kuukautta. Järjestelmää tulee keventää huomattavasti.

3. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus harrastamiseen. Aikuisiällä kerroin äidilleni, että haaveilin lapsena viulun soittamisesta. Äitini kysyi, että miksi en koskaan kertonut sitä hänelle. Vastasin, että koska tiesin ettei meillä ole siihen varaa. Lapset tietävät, että mihin on varaa ja mihin ei. Tulevaisuuden yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen oikeus pärjätä elämässä ja vähävaraistenkin lapset saavat soittaa viulua. Jokaiselle lapselle voidaan lisätä harrastamismahdollisuus yhteiskunnan tuella.

4. Tämä aihe on minulle hyvin läheinen. Työskentelen kehitysvammaopetuksessa koulunkäyntiavustajana. Minun lapseni on myöskin erityislapsi. Eritiyslapsille ja -nuorille pitää rakentaa omia väyliä, joissa he saavat toimia omina itseinään. Integraatio ei mielestäni ole aina se parhain vaihtoehto. Kun erityislapsi saa olla erityislasten kanssa, hänestä tulee tavallinen. Erityisnuorten ammattikoulutuksen rahoitus tulee eriyttää ammatillisesta opetuksesta ja vastuun täytyy olla valtiolla.

5. Perusterveyshuollon tulee olla kaikkien saatavissa. Pelkkä lainsäädäntö ja uhkasakot eivät auta. Tarvitaan resursseja, joilla voidaan palkata riittävä määrä terveydenhuollon ammattilaisia. Ainakin Kainuussa haastena on lääkäripula sekä myöskin hurjat sote-kulut. Kuinka paljon valtio rahoittaa sosiaali- ja terveyshuoltoa on arvo kysymys.

 

Mirja-Irene Hätälä

Hätälä, Mirja-Irene, Kristillisdemokraatit

1. Enemmän hoitajia saadaan lisäämällä hoitajamitoitusta ja houkuttelemalla paremmalla palkalla alaa vaihtaneet takaisin hoitotyöhön. Sillä tavalla hoitajapula ja siitä johtuva työssäviihtymättömyys korjautuu.

2. Kyllä he haluavat työelämään. Kysymyksen pitäisi kuulua, miten saada yritykset palkkaamaan pitkäaikaistyöttömiä. Tai vammaisia, äitiysvapaalta palaavia jne. Palkkatuki on johtanut ainakin Oulussa tilanteeseen, jossa palkkatuettuja työntekijöitä ketjutetaan, jotta saadaan aina halpaa työvoimaa. Muutoin työnantajien palkkakustannuksia voisi vähentää, ja tehdä ylipäänsä palkkaamisen vähäriskisemmäksi.

3. Kelan toimeentulotukeen lisäresursseja kouluikäisten harrastamisen tukemiseen. Tällä hetkellä tukea antavat esim. ODL ja Hope ry., mutta oletan, ettei kaikissa kunnissa ole vastaavia toimijoita.

4. Asennemuutoksella. Molemmin päin. Erityislasten vanhemmat rohkeasti ihmisten ilmoille, jotta ympäristö siedättyy erilaisuudelle, eikä muukalaispelko saisi ihmisiä käyttäytymään ikävästi erityislapsiperheitä kohtaan. Myös yhteiskunnalta kirjoituksia, valistusohjelmia, elokuvia, mainoksia, asiantuntijavierailuita yms., jotta erilaisuudesta tulisi aiempaa näkyvämpää. Siten ihmiselle tyypillinen erilaisuuden pelko ei enää päde, eikä valtaväestö anna erityislapsille vaihtoehdoksi joko piiloutua tai sopeutua. Kyllä tänne maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa, koska tiedätkö mitä: sinäkin olet aivan ainutlaatuinen, siis erilainen.

5. Enemmän työntekijöitä. Vaikka nuoria, opintolainansa alle nääntyviä lääkäreitä saisi ympäri Suomen muilla etuuksilla kuin pelkällä palkalla. Asuntoetu tms. olisi yksi vaihtoehto. Ystäväni seilaa pohjoisen ja Oulun väliä, koska häntä houkuttelee työtehtävänsä osa-aikaisuus ja monipuolisuus. Pienellä paikkakunnalla hänen ei tarvitse erikoistua liian kapea-alaisesti, vaan hän saa tehdä paljon monipuolisemmalla työnkuvalla töitänsä, mitä isossa kaupungissa saisi. Lisäksi osaviikkoisuus mahdollistaa ystävälleni tärkeän vapaaehtoistyön ja ajan viettämisen täällä kotikaupungissaan.

 

Lehtonen, Marjut, Keskusta

1. Vanhustyön osalta tarvitaan panoksia sekä kotihoitoon että palveluasumiseen. Kasvavana trendinä on, että ikääntyvät ihmiset asuvat mahdollisimman pitkään kotona, ja kunnon heiketessä he tarvitsevat myös enemmän tukea kotiin. Kotihoidon henkilöstöresurssia on siis kasvatettava, koska jo tällä hetkellä henkilöstö on jaksamisensa rajamailla. Palveluasumisen osalta on viime kuukausina ollut paljon puhetta hoitajamitoituksesta. Lakiin on saatava velvoittava hoitajamitoitus, vähintään 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohti. On myös selvitettävä, miten hoitoisuusluokitus, eli potilaiden arvioitu määrällinen ja laadullinen riippuvuus hoitotyöstä, voitaisiin huomioida lainsäädännössä.

2. Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen sosiaaliturvan uudistuksen ja meidän tulee siirtyä kannustavamman perusturvan suuntaan. Myös ensi vaalikaudella on rohkeasti tuettava muuntokoulutusta. Joidenkin pitkäaikaistyöttömien paikka olisi valitettavasti työkyvyttömyyseläkkeellä. On selvitettävä, miten siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle tai osa-aikaeläkkeelle saataisiin sujuvammaksi sen ollessa oikea vaihtoehto pitkäaikaistyöttömälle.

3. Ensi vaalikaudella tulee kiinnittää erityistä huomiota kolmannen sektorin järjestötoimijoihin ja heidän tukemiseensa. Heillä on merkittävä rooli yhteiskuntamme toiminnassa, esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien luomisessa. Konkreettisina toimina on järjestötyön tukeminen rahallisesti ja järjestöjen byrokratian purkamisen jatkaminen. Vähävaraisten lapsiperheiden taloudellista toimeentuloa tulee parantaa.

4. Ensimmäisenä meidän tulee tukea erityislapsia ja -nuoria jo varhaisessa vaiheessa. Varhainen tuki on paras tuki minkä yhteiskunta voi tehdä. Siitä huolimatta, että neuvolapalveluiden järjestäjinä toimivat kunnat, on niiden oltava yhtä kattavat ja vertailtavissa olevat kaikkialla Suomessa. Lainsäädännöllä on tehtävä neuvolasta pakollinen kaikille. Neuvola seuloo  hyvin erityistä tukea tarvitsevat. Erityislapsia tulee tukea siten, että jokainen löytäisi omat vahvuutensa ja intohimonsa. On varmistettava, että erityislapsille on tarjolla riittävän laajaa ja laadukasta terapiaa ja päivähoitoa. Vahvuuksien kautta nuori voidaan ohjata opiskelemaan sellaista alaa, mistä hän voisi saada tutkinnon. Tutkinto ei yksin kuitenkaan riitä vaan tarvitaan osaavia opinto-ohjaajia, jotka osaavat ohjata nuoret töihin. Keskiössä ovat siis ammattitaitoiset opettajat ja aikuiset ympärillä. Lasten ja heidän vanhempien arkea helpottaa palveluiden vieminen saman katon alle LaPe-keskuksiin. Niissä tieto vaihtuu sujuvasti eri alan ammattilaisten välillä ja lapsi perheineen saavat mahdollisimman monipuolisen tuen.

5. Palvelut tulee olla lähellä, laaja palveluverkko maakunnassa mahdollistaa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet päästä hoitoon. On varmistettava, että lääkärin aika käytetään hyödyllisemmin kuin nykyään, myös hoitohenkilökunnan osaamista on arvostettava ja siihen on luotettava. Etenkin pienillä paikkakunnilla on kehitettävä etälääkäritoimintaa. Esimerkiksi reseptien uusiminen on usein mahdollista tehdä ilman fyysistä kontaktia lääkärin ja potilaan välillä.

 

Sofia Tervakangas

Tervakangas, Sofia, Vihreät

1. Resursseja pitäisi lisätä alan palkkausta parantamalla ja koulutuksen laatuun panostamalla. Vanhustyöstä pitäisi ehdottomasti tehdä houkutteleva vaihtoehto terveydenhuollon opiskelijoille.

2. Ensiksi täytyisi paneutua niihin syihin, mitkä aiheuttavat pitkäaikaistyöttömyyttä. Esimerkiksi mielenterveyspalveluihin pitäisi lisätä runsaasti  resursseja ja ihmisille pitäisi tarjota apua talouden hallintaan. Työnteosta pitäisi tehdä mielekästä ja kannattavaa, ja perustulo olisi hyvä ratkaisu työttömyyden vähentämiseen kokonaisuudessaan.

3. Yhdenkään lapsen harrastamisen ei pitäisi olla rahasta kiinni. Harrastusmahdollisuuksia pitäisi rahallisesti tukea ja tukien pitäisi olla helposti haettavissa. Harrastusmahdollisuuksia tulisi myös lisää, jos erinäisiä harrastusseuroja avustettaisiin esimerkiksi tilavuokrien maksamisessa.

4. Heille pitäisi myös järjestää hyviä harrastusmahdollisuuksia, missä he pääsisivät tapaamaan muita nuoria ja ystävystymään. Heidän opiskelumahdollisuuksiaan tulee parantaa, jotta he tietävät, miten merkityksellisiä he ovat yhteiskunnalle.

5. Hoitoon pääsemisen ratkaisuna voisi olla hoitoon ohjaamisen tehostaminen. Esimerkiksi internetin välityksellä potilaita voidaan ohjeistaa hyvinkin spesifisti ja kustannustehokkaasti niin hoitoon hakeutumisen, kuin mahdollisen kotihoidonkin suhteen. Näin vältetään niin sanottuja turhia lääkärikäyntejä ja säästetään resursseja, jotta niitä voidaan kohdentaa paremmin tarpeen mukaan.

 

Lämmin kiitos kaikille vastanneille!