Tilaa nuorten ja ikäihmisten kohtaamisille

Meillä on Vanhustyön Trainee nuorille -toiminnassamme ajatus, että jokainen tarvitsee vanhusten ja muistisairaiden kohtaamistaitoja. Ikääntyvät, myös muistisairaat, ovat alati kasvava asiakaskunta niin ravintola-, päivittäistavara-, liikunta- kuin kampaamoalalla, teknologian ja kulttuurin alalla sekä lukemattomilla muilla aloilla. Kuten meistä jokainen, myös omat vanhempamme ja isovanhempamme ikääntyvät.

Ahmed koodaamassaAhmed innostui DigiTraineen aikana koodaamisesta. Hän huomasi, että ikäihmisille suunnatuissa mobiilipeleissä on vielä paljon kehitettävää.

Ei siis ole yhdentekevää, osaako ja uskaltaako kohdata ikäihmisiä, vaikka omat urahaaveet eivät hoiva-alan suuntaan ohjaisikaan. Ikäihmiset itse haluavat myös kohdata muita kuin oman ikäpolven ihmisiä. Toimintakyvyn heiketessä hyvässäkin ja toimintarikkaassa palvelutalossa elinpiiri väkisinkin pienenee, eikä erilaisia ihmisiä kohtaa samalla tavalla kuin siellä ”ulkona” eli kaduilla, kahviloissa, kaupoissa ja kirjastoissa aikaisemmin liikkuessaan.

Nuoret musisoimassa muistisairailleOulun Seudun Mäntykodissa toteutetussa ohjelmassa nuoret hyödynsivät omaa osaamistaan vanhusten iloksi.

Vaikka Trainee -toiminnassa on mahdollista päästä tutustumaan hoivatyöhön ja kokeilla kevyitä avustavia vanhustyön tehtäviä, on sitäkin tärkeämpi ajatus antaa tilaa nuorten ja ikäihmisten vuorovaikutukselle, ja tehdä asioita yhdessä. Kun kaikille mielekkäitä ja kiinnostavia asioita tehdään yhdessä, tilanteesta poistuu valta-asetelma: nuoret eivät tule hoitamaan, opettamaan tai pätemään. Toki muistisairaiden tai muuten erityistä hoivaa tarvitsevien vanhusten kanssa nuoren täytyy olla aloitteellinen ja tukea vanhusta yhteisessä tekemisessä, mutta siinäkin kohtaa kiinnostuksen täytyy olla yhteinen – jos vanhus ei halua kokeilla digitaalista piirtämistä tai häntä ei huvita lähteä ulos olipa ilma kuinka kaunis ja lämmin tahansa, hänen tahtoaan kunnioitetaan ja tilalle keksitään jotain muuta. Ja ”jokin muu” voi olla ihan vaan vieressä istumista ja kädestä pitämistä, niin sanotut sirkushuvit eivät siis ole toiminnassamme itseisarvo.

Nuoret neulekerhossaAsumispalvelukeskus Wilhelmiinassa ikäihmiset opettivat nuorille uusia taitoja.

Jokainen Vanhustyön Trainee -ohjelma on tekijöidensä näköinen: mukana olevien nuorten ja vanhusten yhdessä konstruoima sosiaalinen tila ja prosessi. Hyvien yhteistyökumppaneiden kanssa löydetään innostavia aihioita, jotka ehkä ohjaavat, mutta eivät määritä yhteistä tekemistä. Tästä hyvä esimerkki oli DigiTrainee, joka yhdessä Senioriverkon kanssa kehitettynä mahdollisti yhteistä tutustumista digitaaliseen pelimaailmaan ja mobiilikuvauksen, mutta kuukauteen mahtui paljon muutakin ikäihmisten toiveiden mukaista toimintaa, kuten ulkoilua ja puutarhanhoitoa.

Nuoret ja asukas istuttamassa kukkia     Helykodeissa kokeiltiin yhdessä asioita, jotka olivat uusia sekä nuorille että vanhoille.

Käy lukemassa tuore DigiKyllin blogikirjoitus DigiTraineesta, eli siitä, kuinka vanhustyötä voi tehdä eri tavoilla. DigiKyllin blogista pääset myös kurkistamaan DigiTraineen ”näyttelyihin”, nuorten ja ikäihmisten yhteisiin aikaansaannoksiin mobiililaitteita hyödyntäen.

Mainokset

Yhteisellä asialla nuorten hyväksi

Oulussa helmi-maaliskuun vaihteessa Oulun Seudun Mäntykodissa toteutettava Vanhustyön Trainee ei olisi löytänyt nuoriaan ilman sitoutunutta yhteistyötä paikallisen Ohjaamon kanssa. Haastattelimme ryhmän muodostamisessa avainasemassa ollutta asiantuntija Minna Tuhkasta.

Kuva1.jpg

Kuka olet ja mistä tulet?
– Olen Tuhkasen Minna ja olen toiminut Ohjaamo asiantuntijana Byströmin Ohjaamossa Oulussa reilun vuoden. Byströmin Ohjaamo on matalan kynnyksen palvelukeskus, josta nuoret saavat tarvitsemansa asiakaslähtöiset, helposti saavutettavat, monialaiset ja poikkihallinnolliset palvelut. Tehtäviini kuuluu alle 30 –vuotiaiden oululaisten nuorten ohjaaminen työhön ja koulutukseen. Työkokemusta ennen Pohjois-Pohjanmaan TE-toimiston palvelukseen tuloa minulla on mm. nuorisotyöstä, järjestötyöstä vammaisten parista sekä liikuntavammaisten nuorten parista yksityiseltä sektorilta. Olen työurani aikana järjestänyt myös paljon erilaisia tapahtumia sekä nuorille että vammaisille henkilöille. Ihmisten parissa tehtävä työ ja asiakaspalvelutyö on minulle mieluisinta.

Mikä työssäsi on sinulle palkitsevinta?
– Työssäni Ohjaamossa on palkitsevinta kun löydämme yhdessä nuoren kanssa hänelle sopivimman polun työhön tai koulutukseen. Iloitsen yhdessä nuoren kanssa opiskelu- tai työpaikasta. Olen myös aina valmis kokeilemaan kaikkea uutta!

Millaisia paikallisia haasteita Oulussa on nuorten työllistymisessä?
-Oulu on muuttovoittopaikkakunta, jonne muuttaa paljon nuoria eri paikkakunnilta, kuten koko Pohjois-Pohjanmaan alueelta ja Kainuusta. Haasteena on se, kun suuri määrä nuoria  kilpailee rajallisista opiskelu- ja työpaikoista.

Onko tiedossasi, että Oulussa olisi nuoria ja vanhuksia yhdistävää toimintaa; projekteja, kokeiluja, tempauksia tai vastaavaa?
-Oulussa on esimerkiksi Lintulammen asukasyhdistys ry:n Yhdessä yhdenvertainen –hanke jonka kautta on mahdollisuus päästä Avustamistyön perusteet –kurssin kautta työkokeiluna oppisopimuskoulutukseen ja suorittaa henkilökohtaisen avustajan ammattitutkinto tai lähihoitajan osatutkintoja.

Millä mielellä lähdit tekemään yhteistyötä Vanhustyön Trainee -ohjelman kanssa?
-Halusin tarjota mahdollisimman monelle oululaiselle nuorelle mahdollisuuden päästä ohjelman kautta tutustumaan vanhusten parissa tehtävään työhön. Vanhustyön Trainee -ohjelmassa on mielestäni matalampi kynnys lähteä avoimin mielin työkokeiluun kartoittamaan omaa kiinnostustaan vanhusten parissa työskentelyyn ja halusin tarjota nuorille tämän mahdollisuuden. Koin tärkeäksi sen, että ohjemaan saadaan mukaan riittävästi nuoria. Lisäksi yhteistyö Valli ry:n Mari Huuskon ja Mäntykodin toiminnanjohtaja Nina Hynnisen kanssa toimi erinomaisesti.

Millaisia terveisiä lähettäisit muille Ohjaamoissa nuorten parissa työskenteleville?
-Toivoisin, että muutkin Ohjaamot tarttuisivat tähän mahtavaan mahdollisuuteen tarjota nuorille työkokeilupaikka Vanhustyön Trainee –ohjelman kautta. Nuorten ohjelmassa saama tuki ja ohjaus koko työkokeilun ajalta on mielestäni erityisen tärkeää. Uskon, että työkokeilu ohjelman kautta on varmasti ollut nuorille erittäin hyvä vaihtoehto selkeyttää omia tulevaisuuden suunnitelmiaan. Nuoret ovat mielestäni saaneet ohjelmasta paljon enemmän kuin ns. tavallisesta työkokeilusta. Myös ryhmämuotoinen toiminta on ollut mielestäni hyvä, koska ryhmä on saanut tukea myös toisistaan eikä ketään ei ole jätetty yksin. Jokainen nuori on saanut toteuttaa erilaista toimintaa vanhuksille omista kiinnostuksen kohteistaan lähtien. Vanhustyön Trainee -ohjemassa mukanaolo oli minulle erittäin mieluisaa ja lähtisin ehdottomasti toistekin mukaan.

Nuoret kysyivät, kansanedustajaehdokkaat vastasivat

Oulussa parhaillaan käynnissä olevan Vanhustyön Trainee -ohjelman nuoret halusivat haastaa oman vaalipiirinsä kansanedustajia vastaamaan nuorille tärkeisiin kysymyksiin. Haasteeseen tarttuivat Tiina Heikkinen SDP:stä, Mirja-Irene Hätälä Kristillisdemokraateista, Marjut Lehtonen Keskustasta sekä Sofia Tervakangas Vihreistä.

Nuorten laatimat kysymykset ovat:

  1. Millä tavalla resursseja pitäisi lisätä vanhustyössä?
  2. Miten pitkäaikaistyöttömiä voisi kannustaa työelämään?
  3. Miten vähävaraisten lapsiperheiden harrastusmahdollisuuksia voisi lisätä?
  4. Millä tavalla erityislapset ja -nuoret voisi pitää paremmin mukana yhteiskunnassa?
  5. Miten saisi nopeutettua ihmisten hoitoon pääsemistä esimerkiksi terveyskeskuksissa?

Kunkin ehdokkaan vastaukset:

Tiina Heikkinen
Heikkinen, Tiina, SDP

1. Olen työskennellyt vanhustyössä. Vaikka tehtäväni oli olla hoitoapulainen, tein hoitajan töitä. Vanhustyössä hoitajaresurssit tulee kirjata lakiin. Hoitajien lisäksi vanhustyössä tarvitaan hoitoapulaisia. Tällä hetkellä hoitajat tekevät myös muut työt vanhusten hoivayksiköissä, kuten vuodevaatteiden vaihdot. Hoitoapulaisten tärkein tehtävä tulisi kuitenkin olla vanhusten viriketoiminta.

2. Työn tekemisen tulee aina olla kannattavaa tai ainakin työn vastaanottamisesta ei saa tulla työntekijälle kohtuutonta haittaa. Tällä hetkellä tilanne on sellainen, että jos käyt tekemässä yhdenkin tunnin töitä, saatat olla tulottomana jopa kaksi kuukautta. Järjestelmää tulee keventää huomattavasti.

3. Jokaisella lapsella tulee olla oikeus harrastamiseen. Aikuisiällä kerroin äidilleni, että haaveilin lapsena viulun soittamisesta. Äitini kysyi, että miksi en koskaan kertonut sitä hänelle. Vastasin, että koska tiesin ettei meillä ole siihen varaa. Lapset tietävät, että mihin on varaa ja mihin ei. Tulevaisuuden yhteiskunnassa kaikilla on yhtäläinen oikeus pärjätä elämässä ja vähävaraistenkin lapset saavat soittaa viulua. Jokaiselle lapselle voidaan lisätä harrastamismahdollisuus yhteiskunnan tuella.

4. Tämä aihe on minulle hyvin läheinen. Työskentelen kehitysvammaopetuksessa koulunkäyntiavustajana. Minun lapseni on myöskin erityislapsi. Eritiyslapsille ja -nuorille pitää rakentaa omia väyliä, joissa he saavat toimia omina itseinään. Integraatio ei mielestäni ole aina se parhain vaihtoehto. Kun erityislapsi saa olla erityislasten kanssa, hänestä tulee tavallinen. Erityisnuorten ammattikoulutuksen rahoitus tulee eriyttää ammatillisesta opetuksesta ja vastuun täytyy olla valtiolla.

5. Perusterveyshuollon tulee olla kaikkien saatavissa. Pelkkä lainsäädäntö ja uhkasakot eivät auta. Tarvitaan resursseja, joilla voidaan palkata riittävä määrä terveydenhuollon ammattilaisia. Ainakin Kainuussa haastena on lääkäripula sekä myöskin hurjat sote-kulut. Kuinka paljon valtio rahoittaa sosiaali- ja terveyshuoltoa on arvo kysymys.

 

Mirja-Irene Hätälä

Hätälä, Mirja-Irene, Kristillisdemokraatit

1. Enemmän hoitajia saadaan lisäämällä hoitajamitoitusta ja houkuttelemalla paremmalla palkalla alaa vaihtaneet takaisin hoitotyöhön. Sillä tavalla hoitajapula ja siitä johtuva työssäviihtymättömyys korjautuu.

2. Kyllä he haluavat työelämään. Kysymyksen pitäisi kuulua, miten saada yritykset palkkaamaan pitkäaikaistyöttömiä. Tai vammaisia, äitiysvapaalta palaavia jne. Palkkatuki on johtanut ainakin Oulussa tilanteeseen, jossa palkkatuettuja työntekijöitä ketjutetaan, jotta saadaan aina halpaa työvoimaa. Muutoin työnantajien palkkakustannuksia voisi vähentää, ja tehdä ylipäänsä palkkaamisen vähäriskisemmäksi.

3. Kelan toimeentulotukeen lisäresursseja kouluikäisten harrastamisen tukemiseen. Tällä hetkellä tukea antavat esim. ODL ja Hope ry., mutta oletan, ettei kaikissa kunnissa ole vastaavia toimijoita.

4. Asennemuutoksella. Molemmin päin. Erityislasten vanhemmat rohkeasti ihmisten ilmoille, jotta ympäristö siedättyy erilaisuudelle, eikä muukalaispelko saisi ihmisiä käyttäytymään ikävästi erityislapsiperheitä kohtaan. Myös yhteiskunnalta kirjoituksia, valistusohjelmia, elokuvia, mainoksia, asiantuntijavierailuita yms., jotta erilaisuudesta tulisi aiempaa näkyvämpää. Siten ihmiselle tyypillinen erilaisuuden pelko ei enää päde, eikä valtaväestö anna erityislapsille vaihtoehdoksi joko piiloutua tai sopeutua. Kyllä tänne maailmaan mahtuu monenlaista tallaajaa, koska tiedätkö mitä: sinäkin olet aivan ainutlaatuinen, siis erilainen.

5. Enemmän työntekijöitä. Vaikka nuoria, opintolainansa alle nääntyviä lääkäreitä saisi ympäri Suomen muilla etuuksilla kuin pelkällä palkalla. Asuntoetu tms. olisi yksi vaihtoehto. Ystäväni seilaa pohjoisen ja Oulun väliä, koska häntä houkuttelee työtehtävänsä osa-aikaisuus ja monipuolisuus. Pienellä paikkakunnalla hänen ei tarvitse erikoistua liian kapea-alaisesti, vaan hän saa tehdä paljon monipuolisemmalla työnkuvalla töitänsä, mitä isossa kaupungissa saisi. Lisäksi osaviikkoisuus mahdollistaa ystävälleni tärkeän vapaaehtoistyön ja ajan viettämisen täällä kotikaupungissaan.

 

Lehtonen, Marjut, Keskusta

1. Vanhustyön osalta tarvitaan panoksia sekä kotihoitoon että palveluasumiseen. Kasvavana trendinä on, että ikääntyvät ihmiset asuvat mahdollisimman pitkään kotona, ja kunnon heiketessä he tarvitsevat myös enemmän tukea kotiin. Kotihoidon henkilöstöresurssia on siis kasvatettava, koska jo tällä hetkellä henkilöstö on jaksamisensa rajamailla. Palveluasumisen osalta on viime kuukausina ollut paljon puhetta hoitajamitoituksesta. Lakiin on saatava velvoittava hoitajamitoitus, vähintään 0,7 hoitajaa hoidettavaa kohti. On myös selvitettävä, miten hoitoisuusluokitus, eli potilaiden arvioitu määrällinen ja laadullinen riippuvuus hoitotyöstä, voitaisiin huomioida lainsäädännössä.

2. Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen sosiaaliturvan uudistuksen ja meidän tulee siirtyä kannustavamman perusturvan suuntaan. Myös ensi vaalikaudella on rohkeasti tuettava muuntokoulutusta. Joidenkin pitkäaikaistyöttömien paikka olisi valitettavasti työkyvyttömyyseläkkeellä. On selvitettävä, miten siirtyminen työkyvyttömyyseläkkeelle tai osa-aikaeläkkeelle saataisiin sujuvammaksi sen ollessa oikea vaihtoehto pitkäaikaistyöttömälle.

3. Ensi vaalikaudella tulee kiinnittää erityistä huomiota kolmannen sektorin järjestötoimijoihin ja heidän tukemiseensa. Heillä on merkittävä rooli yhteiskuntamme toiminnassa, esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien luomisessa. Konkreettisina toimina on järjestötyön tukeminen rahallisesti ja järjestöjen byrokratian purkamisen jatkaminen. Vähävaraisten lapsiperheiden taloudellista toimeentuloa tulee parantaa.

4. Ensimmäisenä meidän tulee tukea erityislapsia ja -nuoria jo varhaisessa vaiheessa. Varhainen tuki on paras tuki minkä yhteiskunta voi tehdä. Siitä huolimatta, että neuvolapalveluiden järjestäjinä toimivat kunnat, on niiden oltava yhtä kattavat ja vertailtavissa olevat kaikkialla Suomessa. Lainsäädännöllä on tehtävä neuvolasta pakollinen kaikille. Neuvola seuloo  hyvin erityistä tukea tarvitsevat. Erityislapsia tulee tukea siten, että jokainen löytäisi omat vahvuutensa ja intohimonsa. On varmistettava, että erityislapsille on tarjolla riittävän laajaa ja laadukasta terapiaa ja päivähoitoa. Vahvuuksien kautta nuori voidaan ohjata opiskelemaan sellaista alaa, mistä hän voisi saada tutkinnon. Tutkinto ei yksin kuitenkaan riitä vaan tarvitaan osaavia opinto-ohjaajia, jotka osaavat ohjata nuoret töihin. Keskiössä ovat siis ammattitaitoiset opettajat ja aikuiset ympärillä. Lasten ja heidän vanhempien arkea helpottaa palveluiden vieminen saman katon alle LaPe-keskuksiin. Niissä tieto vaihtuu sujuvasti eri alan ammattilaisten välillä ja lapsi perheineen saavat mahdollisimman monipuolisen tuen.

5. Palvelut tulee olla lähellä, laaja palveluverkko maakunnassa mahdollistaa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet päästä hoitoon. On varmistettava, että lääkärin aika käytetään hyödyllisemmin kuin nykyään, myös hoitohenkilökunnan osaamista on arvostettava ja siihen on luotettava. Etenkin pienillä paikkakunnilla on kehitettävä etälääkäritoimintaa. Esimerkiksi reseptien uusiminen on usein mahdollista tehdä ilman fyysistä kontaktia lääkärin ja potilaan välillä.

 

Sofia Tervakangas

Tervakangas, Sofia, Vihreät

1. Resursseja pitäisi lisätä alan palkkausta parantamalla ja koulutuksen laatuun panostamalla. Vanhustyöstä pitäisi ehdottomasti tehdä houkutteleva vaihtoehto terveydenhuollon opiskelijoille.

2. Ensiksi täytyisi paneutua niihin syihin, mitkä aiheuttavat pitkäaikaistyöttömyyttä. Esimerkiksi mielenterveyspalveluihin pitäisi lisätä runsaasti  resursseja ja ihmisille pitäisi tarjota apua talouden hallintaan. Työnteosta pitäisi tehdä mielekästä ja kannattavaa, ja perustulo olisi hyvä ratkaisu työttömyyden vähentämiseen kokonaisuudessaan.

3. Yhdenkään lapsen harrastamisen ei pitäisi olla rahasta kiinni. Harrastusmahdollisuuksia pitäisi rahallisesti tukea ja tukien pitäisi olla helposti haettavissa. Harrastusmahdollisuuksia tulisi myös lisää, jos erinäisiä harrastusseuroja avustettaisiin esimerkiksi tilavuokrien maksamisessa.

4. Heille pitäisi myös järjestää hyviä harrastusmahdollisuuksia, missä he pääsisivät tapaamaan muita nuoria ja ystävystymään. Heidän opiskelumahdollisuuksiaan tulee parantaa, jotta he tietävät, miten merkityksellisiä he ovat yhteiskunnalle.

5. Hoitoon pääsemisen ratkaisuna voisi olla hoitoon ohjaamisen tehostaminen. Esimerkiksi internetin välityksellä potilaita voidaan ohjeistaa hyvinkin spesifisti ja kustannustehokkaasti niin hoitoon hakeutumisen, kuin mahdollisen kotihoidonkin suhteen. Näin vältetään niin sanottuja turhia lääkärikäyntejä ja säästetään resursseja, jotta niitä voidaan kohdentaa paremmin tarpeen mukaan.

 

Lämmin kiitos kaikille vastanneille!

Ryhmänä vanhusten parissa

Joulunalusviikolla päättyi neliviikkoinen työharjoittelujakso Turun Kotikunnaan palvelutalossa. Työskentelimme ryhmänä tutustuen palvelutalon asukkaisiin ja sen toimintaan. Pääsimme mukaan aktiviteetteihin, joita olemme myös järjestäneet itse. Näin jouluaikaan pidimme joulukorttipajaa, samalla joulumusiikkia kuunnellen ja glögiä juoden. pääsimme osallistumaan vanhusten kanssa joulukonsertteihin ja -tansseihin.

1nettiin

Huomasimme näiden neljän viikon aikana, että työ vaatii fyysistä sekä psyykkistä jaksamista. Koemme, että hoitajat ovat isossa roolissa vanhusten elämässä, jolloin vastuu on suuri. Henkilökunnan ja asukkaiden välit tuntuvat läheisiltä, jolloin heidän suhteensa ei tunnu hoitaja-potilas suhteelta, vaan aivan kuin kaikki olisivat yhtä suurta perhettä. Toimintaa on ollut mukava seurata ja olla siinä mukana. Koemme, että meidät on otettu hyvin vastaan, ja olemme saaneet tarvittaessa apua sekä ohjeistusta.

Kotikunnas on kodikas ja tunnelma jouluinen. Myös henkilökunnan vaatetus kiinnitti huomion, koska heillä ei ollut tietynlaisia työasuja, vaan jokainen oli omissa vaatteissaan. Sekin loi kodikkuutta, eikä yleisilme ollut laitosmainen.

2nettiin

Ryhmätyöskentely loi erilaisen kokemuksen. Oli turvallista tutustua ryhmänä ja kokea haasteet yhdessä. Ryhmänä työskentely helpotti jännitystä, kun saimme tukea toisistamme mm. jakamalla mietteitä päivän tapahtumista. Toiminta on ollut rentoa ja kiireetöntä. Olemme saaneet viettää rauhassa aikaa vanhusten kanssa ja tutustua heihin.

Kokemuksemme palvelutalossa sai meidät pohtimaan omaa tulevaa vanhuuttamme ja millaista hoitoa silloin haluaisimme omalle kohdallemme. Toivoisimme, että resursseja olisi niin paljon, että hoitohenkilökunta pystyisi huomioimaan jokaisen yksilölliset tarpeet. Mekin haluamme vanhana elää kodinomaisessa ja välittävässä ilmapiirissä.

terveisin,
Elli, Abrar, Paula ja Ascilla

3nettiin                        Kotikunnaan asukkaiden tekemä jouluseimi

Vapaaehtoisuuden suosiota etsimässä

Alankomaissa vapaaehtoistoiminta on aivan eri mittakaavassa kuin meillä Suomessa. Koska matkustimme opintomatkalle tähän vapaaehtoistoiminnan kehtoon, meidän oli pakko päästä kurkistamaan lähemmin, mistä vapaaehtoistoiminnan suosio kenties koostuu. Tapasimmekin Melita Bacicin ja Leo Rietveldin, jotka työskentelevät Vrijwilligers Centrale Amsterdamissa eli VCA:ssa.

Kuva4_nettiin

VCA on paikallinen, Amsterdamin alueella toimiva vapaaehtoistoiminnan keskus. Alankomaissa kullakin kaupungilla on omat vapaaehtoistoiminnan keskuksensa ja käytäntönsä, joten me kuulimme, miten vapaaehtoistoimina toteutuu nimenomaan Amsterdamissa.

VCA:n tietokantaan on rekisteröityneenä useita isoja organisaatioita, jotka ilmoittavat VCA:n kautta omia avoimia vapaaehtoistehtäviään. Myös vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneet yksityishenkilöt ilmoittautuvat nettilomakkeen kautta. VCA on yksi toimija Alankomaiden kolmiportaisesta vapaaehtoistoiminnan verkostosta: se edustaa paikallista toimijaa, joka kuuluu suurempaan maakunnan tukikeskukseen ja aina kansalliseen Alankomaiden sosiaaliseen kehityskeskukseen. Toiminta on arvostettua ja niin verotuksen, lainsäädännön kuin rahoituksenkin osalta hyvin organisoitua.

Kuva2_nettiin                                        Näkymä Geldersekadelle ja VCA:n toimistorakennukseen

Kulttuuriin ja yhteiskuntaan juurtunut toiminta

Melita ja Leo myöntävät, että vaikka heidän mielestään monet, etenkin täysi-ikäiset hollantilaisnuoret tykkäävät toimia vanhusten parissa, nuoria vapaaehtoisia vanhusten parissa ja muillakin saroilla saisi olla enemmän. Vertailu Suomen ja Hollannin vapaaehtoisten määrän välillä ei loppujen lopuksi osoittautunutkaan ihan yksinkertaiseksi, sillä Hollannissa tilastoidaan vapaaehtoisiksi myös esimerkiksi yksittäisiä esiintymisiä ja tempauksia toteuttavat koululais- ja päiväkotiryhmät. Vapaaehtoistoiminta on myös integroitu hollantilaiseen koulutusjärjestelmään, jossa on mahdollista suorittaa ns. sosiaalinen harjoittelu (social internship), ja se on otettu osaksi maahanmuuttajien kielikursseja.

Erityisen mielenkiintoinen ja meille uusi käsite oli ”vulnerable volunteers”. Tällaisia vapaaehtoisia ovat ihmiset, joilla vapaaehtoistoiminta oli osa omaa hoito- tai toipumisohjelmaa.

 

Hyviä käytäntöjä Amsterdamista

Yhdeksi tutustumisen arvoiseksi nettisivuksi Melita ja Leo mainitsevat NL Cares -sivuston. Sivujen tavoitteena on koota joustavia vapaaehtoistoiminnan mahdollisuuksia ja yhdistää yksittäisiä henkilöitä kuin työpaikan tiimejäkin erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden parissa tehtäviin vapaaehtoistoimintojen pariin.

Nostamme myös tutustumissuositukseksi VCA:n Yongsters -projektin. Yongsters on nuorten ylläpitämä nettisivusto ja foorumi, jossa nuorten toteuttamilla tarinoilla, valokuvilla, tapahtumilla ja haastattelulla tuodaan vapaaehtoistoimintaa tutuksi ja kiinnostavaksi. Yongsterien toimitus koostuu nuorista vapaaehtoisista. Sivuilla ei ole englanninkielistä informaatiota. Google -kääntäjällä saa kömpelön, mutta riittävän informatiivisen suomenkielisen kuvauksen sivun sisällöistä.

Kuva3_nettiin                                                     VCA:n ”olohuone”

Euroopan huippulukemat – vai vain erilainen laskutapa?

Alankomaat on vapaaehtoistoimijoiden määrässä 1. sijalla koko Euroopan mittakaavassa (Eurobarometri 2011). Suomen Haagin suurlähetystön mukaan puolet hollantilaisista tekee vapaaehtoistoimintaa vähintään kerran vuodessa. Yksiselitteistä vastausta siitä, miksi vapaaehtoistoiminta on Alankomaissa pikemminkin sääntö kuin poikkeus, emme saaneet. Yhtäältä siihen on panostettu paljon luomalla opiskeluihin ja työelämään mahdollisuuksia vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen, toisaalta vapaaehtoisuuden kulttuuri on maassa kehittynyt vahvaksi. Kuten edellä todettiin, myös tapa tilastoida vapaaehtoistoimintaan osallistuvien määrä on erilainen kuin monissa muissa maissa.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Tutustumiskäynti antoi Vanhustyön Trainee -toiminnalle paljon pähkinöitä purtavaksi, ehkä myös varastoon tulevaisuutta varten laitettavaksi. Oma vapaaehtoistoimintamme on jo tavoittanut vanhuksista kiinnostuneita nuoria aikuisia. Voisiko ja pitäisikö siihen tulevaisuudessa pyrkiä tavoittamaan myös entistä haavoittuvammassa asemassa olevia nuoria (vulnerable volunteers), jotta myös he saisivat tarpeellisuuden ja osallisuuden kokemuksia? Mutta miten varmistaa, että toiminta tukee nuoren omaa kehitystä tai toipumisprosessia sen sijaan, että uuvuttaa tai pahimmillaan tuottaa yhden epäonnistumisen lisää? Entä miten vapaaehtoistoiminnan saisi entistä vahvemmin mukaan kotoutumiseen tai opintoihin? Ja ne riskit: kuinka varmistaa, että vapaaehtoistoimijoille ei sälytetä tehtäviä, jotka kuuluvat palkatulle henkilöstölle? Entä missä kohtaa vapaaehtoistoiminta ei enää ole vapaaehtoista, jos sillä voi suorittaa opintopisteitä tai siihen osallistumattomuudesta seuraa sanktioita?

Yksi asia ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi: vapaaehtoistoiminta tuottaa iloa niin tekijälleen kuin kohteelleen, niin Hollannissa kuin Suomessakin.

Hieman tukea ja reilusti autonomisuutta – hyvä elämä ikään katsomatta

Osallistuin alkusyksystä kollegani kanssa Lauttasaaren vanhustentalosäätiön järjestämään koulutukseen Hyvän elämän edellytykset vanhojen ihmisten pitkäaikaishoidossa. Koulutuksen toteutti FT, tutkija, lähihoitaja Jari Pirhonen tuoreen väitöskirjansa tiimoilta.

Voisi väittää, että hyvän elämän perustarpeet – ainakin sosiaalisesta näkökulmasta – ovat kaikilla samat missä iässä tahansa. Loppujen lopuksi nämä tarpeet eivät muutu ikääntyessä. Pirhosen tutkimuksessa nousseet perustarpeet – autonomia, toimijuus, persoonan tunnustaminen ja osallisuus – ovat nuorisotyössäkin keskeisiä käsitteitä.

Pirhosen luokittelemista perustarpeista jäin pohtimaan erityisesti autonomisuutta ja toimijuutta nuorten näkökulmasta.

goodness-440313_640

Jokaisen pitäisi pystyä olemaan ”in” omassa elämässään

”Olen omasta elämästäni täysin out”, totesi yksi haastateltavista Pirhoselle. Miten tukea nuoren autonomiaa, jotta hän kokisi olevansa itse oman elämänsä valtias sen sijaan, että erilaiset vaikeaan elämäntilanteeseen liittyvät tuki- ja hoitotahot ottaisivat liikaa päätösvaltaa nuoren elämästä? On helppoa antautua palvelujen armoille, kun ”kyllä ne asiantuntijat tietävät paremmin tilanteeni ja mikä minulle on hyväksi kuin minä itse”. Kenelle tahansa voi olla vaikea tehdä omaan elämään liittyviä päätöksiä, saati toteuttaa niitä, mutta vain sillä tavalla tunne, että ”olen omassa elämässäni in” voi toteutua. Apua ja tukea oman autonomian vahvistamiseksi ja sen ylläpitämiseksi saa ja pitääkin hakea, sillä autonomialla ei tarkoiteta, että kenenkään tarvitsisi olla oman onnensa nojassa.

 

Mahdollisuuksista toimintaan

Pirhonen kuvaa löytäneensä tutkimuksessaan merkkejä mahdollisuuksien autonomiasta. Tämä käsite kuvaa Pirhosen mukaan henkilön ajatusta siitä, että hänellä on mahdollisuus osallistua ja tehdä asioita muiden kanssa, mutta myös ennen kaikkea mahdollisuus olla osallistumatta ja tekemättä jotain. Nuorisotyössä paljon käytetty osallisuuden käsite kattaa myös mahdollisuuden kieltäytyä tai olla osallistumatta. Tunne siitä, että voi, jos haluaa, on edellytys ihmisen autonomialle. Tietysti on hyvin erilaista pohtia mahdollisuuksien autonomiaa vanhojen kuin nuorten näkökulmasta. Nuori aikuinen joutuu kuitenkin toimimaan joissakin virallisissa asioissa tiettyjen velvoitteiden mukaan, esimerkiksi ollessaan työtön työnhakija. Silti mahdollisuuksien autonomian takaaminen nuorelle on tärkeää – niissä asioissa, joissa hän pystyy valitsemaan ja saa valita.

 

Tuen saaminen ei vie pois vastuuta

Jotta autonomia valintatilanteissa mahdollistuu, ympäristön – nuoren kohdalla paikallisten nuorten palvelujen, hankkeiden tai nuorten kanssa toimivien järjestöjen – on ruokittava nuoren omaa toimijuutta. ”Voit tulla kysymään neuvoa asunnonhaussa” tai ”voit valita, haluatko osallistua tällaiseen ryhmään”: näitä vaihtoehtoja kutsutaan Pirhosen mukaan tarjoumiksi. ”En jaksa” voi olla yksi tapa reagoida tarjottuun mahdollisuuteen ja se kuvastaa henkilön toimijuutta sillä hetkellä.

Toimijuuteen, kuten autonomian toteutumiseen, tarvitaan kolmea osatekijää: ihmisen omista lähtökohdista tulevaa, ulkopuolelta tulevaa sekä ihmisen sisältä tulevaa toimijuutta. Omista lähtökohdista tuleva toimijuus voi edellyttää esimerkiksi riittävää kielitaitoa. Ulkopuolisia toimijuuden tekijöitä ovat edellä mainitut tarjoumat, ja sisäisillä toimijuuden tekijöillä viitataan motivaatioon.

Toimijuutta pystyy Pirhosen mukaan delegoimaan, jos se on vapaaehtoista. Nuorten kohdalla on monesti häilyvää, milloin esimerkiksi Trainee -ohjaaja tukee nuoren toimijuutta auttamalla jossakin hakulomakkeessa, ja milloin nuori puolestaan yrittää siirtää vastuuta – ja samalla omaa toimijuuttaan ja autonomisuuttaan – ohjaajalle, ”tee sinä, kun en mä pysty/osaa/jaksa keskittyä”. Nuori, miksei myös ohjaajakin, saattaa tällöin ajatella, että tässähän tehdään nuoren hyväksi, kun ammattilainen paremmin osaa. Ajattelumalli saattaa helposti iskostua muuhunkin nuoren elämään, kunnes hän huomaa, että hän on elämästään out.

shield-492997_1280

Tieto on taidon alku

Se, millaisia ratkaisuja edellä esitettyyn kinkkiseen tilanteeseen löytyy, on jokaisella pohdinnan paikka, jota jatkuvasti kerätty ammattilaisen tietotaito rikastaa koko ajan. On hyvä kuitenkin tiedostaa ja muistuttaa myös nuorille, kuinka periaatteessa pienillä askelilla pääsemme kohti parempaa elämää – ja mikä tärkeintä, myös ”in” siihen.

Pirhonen heitti koulutuksensa lopuksi mieleenpainuvan muistutuksen. Hyvä vanhuus on hyvä eletty elämä. Meidän hyvä vanhuutemme tapahtuu tässä ja nyt. Tehdään siitä siis mahdollisimman hyvä – sopivalla määrällä tukea ja omaa vastuuta.

Suvi Hiltunen
suunnittelija
Vanhustyön Trainee nuorille -toiminta

Erään ystävyyden tarina

Kesän kynnyksellä Palvelukoti Hopeassa neljän viikon ajan järjestetty Vanhustyön Trainee -ohjelma synnytti monenlaisia ystävyyssuhteita. Hopean asukas ja ohjelmassa mukana ollut Marck löysivät yhteisen sävelen jo ensimmäisenä päivänä.

Yhteisiä jutunaiheita miehillä riittää – molemmat kun pitävät käsillä tekemisestä ja ovat kiinnostuneet maailman menosta monella eri tasolla. Tärkein yhteys löytyi kuitenkin yhteisistä elämänarvoista. Marck on uuden tuttavuutensa kanssa keskustellut paljon siitä, kuinka elämässä eteen sattuvista vaikeista asioista voi päästä yli. ”Meistä ihmisistä lähtee aivoista kahdenlaisia aaltoja: positiivisia ja negatiivisia. Se, kumman annat hallita, määrittää todennäköisesti tulevaisuutesi suunnan”, toteaa vanhempi herrasmies.  Hän jatkaa selittäen, että kaunalla ja vihalla ei pääse elämässä pitkälle. ”Jokaisen ihmisen elämä on täynnä virheitä, eikä virheitä kannata pelätä”, herrasmies kuitenkin huomauttaa. ”Ilossa on meidän voimamme, meidän väkevyytemme”, hän päättää ajatuksensa, ja Marck nyökyttelee vieressä.

Kuva2

Kun kysyn konkarilta, mitä mieltä hän on ollut Vanhustyön Trainee -nuorten läsnäolosta palvelukodissa, hän naurahtaa. ”Olen mielelläni nuorten ystävä. Ja tämä Marck, hän on harvinaisen hieno nuori”, hän tuumaa, ja lisää, että tuntee itsensäkin nuoremmaksi kuin mitä todellisuudessa on.  Marck kertoo olevansa myös hyvin positiivisin mielin kuluneesta neljästä viikosta palvelukodissa. ”Toisaalta tämä neljä viikkoa on niin lyhyt aika, kun tuntuu, että on alkanut nyt vasta tutustua kunnolla Hopean asukkaisiin”, Marck miettii. ”Oli tosi kiva tulla aamuisin tänne, kun tutut asukkaat tervehtivät ja heidän kanssaan voi jäädä rupattelemaan kuin vanhojen tuttujen konsanaan”.

Varmaa on, että vaikka tuoreet ystävykset eivät ainakaan säännöllisesti enää näe, molempiin on jäänyt tunnejälki yhdestä hienosta kohtaamisesta.