Vain taivas on rajana osaamisestaan ylpeälle geronomille

Geronomin ammattikunta on vielä suhteellisen tuntematon, mistä on sekä haittaa että hyötyä. Pitää olla sinnikäs ja markkinoida itseään, ammattikuntaansa ja osaamistaan jo heti opintojen alkumetreiltä, sillä maassamme on geronomin osaamiselle valtavasti tarvetta. Geronomi voi luoda itselleen oman näköisensä työpaikan, kunhan osaa myydä tietotaitoaan oikeaan paikkaan. Myös monenlaiseen vanhustyön yrittäjyyteen geronomin tutkinto antaa ideoita ja hyviä työkaluja. Vain taivas on rajana osaamisestaan ylpeälle geronomille, eli jos vanhusten hyvinvointi on lähellä sydäntäsi, olit sitten minkä ikäinen tai taustainen hyvänsä – go for it! Suosittelemme lämpimästi.

Heidi ja Opri piipahtivat jälleen haastateltavina (edelliseen haastatteluun voit tutustua täällä). Tällä kertaa kyselin heiltä lisätietoja geronomikoulutuksesta tulevaa ohjausopasta varten.

Geronomi on melko uusi sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, joka valmistaa vanhustyön asiantuntijoita. Geronomit työskentelevät yleensä vanhustyön ohjaus-, asiantuntija-, koordinointi-, kehittämis- ja esimiestehtävissä. Geronomien työpaikkoja on palvelutaloissa, kuntoutusyksiköissä, kotihoidossa, vanhainkodeissa, järjestöissä ja projekteissa. Geronomit voivat työllistyä myös yrittäjinä.

Geronomiopintoihin voi hakeutua suoraan lukiosta, mutta alalla on hyötyä sekä työ- että elämänkokemuksesta. Myös työllistymismahdollisuuksia parantaa, jos taustalla on jo joku tutkinto ja kokemusta vanhuksista.

Koska kyseessä on ammattikorkeakoulutasoinen tutkinto, opinnoista selviytymiseen tarvitaan Heidin ja Oprin mukaan myös ”lukupäätä”. Kohtuulliset tietotekniikkataidot, kielitaito (ammattiruotsi ja -englanti) ja asiakirjoittamisen taidot ovat tarpeen opinnoissa pärjäämiseksi. Tenttejä on vähän, mutta laajoja kirjallisia tehtäviä sitäkin enemmän. Tiimityötaitoja tarvitaan ryhmätöissä, joita opintoihin sisältyy paljon.

Harjoittelupaikkoja Heidin ja Oprin mukaan on suhteellisen helppo löytää, mutta sellaiset paikat, joissa ohjaajana toimisi geronomi, ovat kiven alla. Harjoittelussa on hyvä itse olla perillä siitä, mitä kullakin jaksolla kuuluu oppia, ja hakeutua tilanteisiin, joissa oppiminen mahdollistuuu. Kannattaa hyödyntää tilaisuutta tutustua mahdollisimman laajasti kaikkeen ja olla oma-aloitteinen.

Opinnäytetyön teossa Heidin ja Oprin mukaan tarvitaan hyvän idean lisäksi suunnitelmallisuutta, pitkäjänteisyyttä, kärsivällisyyttä, epävarmuuden sietokykyä ja sinnikkyyttä. Jos työn tekee yhdessä toisen opiskelijan kanssa, on tärkeää että myös ”kemiat” kohtaavat. Hyvä työelämäkumppani voi tarjota tukea työn eri vaiheissa.

”Pitkään vanhustyötä tehneenä olin hiukan ehkä epäileväinen sen suhteen, mitä opinnot tulevat sisältämään suhteessa aiempaan osaamiseeni ja sairaanhoitajan tutkintoon. ’Opinko uutta?’ oli kysymys, joka pyöri mielessäni. Yllätykset olivat pelkästään positiivisia, olen ihan eri ihminen sairaanhoitajanakin kuin ennen geronomiopintoja. Nyt voi jo pikkuhiljaa sanoa tietävänsä, mistä ikääntymisessä on kysymys.” Heidi lopuksi toteaa.

Lue lisää geronomiopinnoista ja työllistymismahdollisuuksista alkuvuonna ilmestyvästä ohjausoppaasta. Jos haku on jo tänä keväänä ajankohtainen, tutustu esimerkiksi opiskelupaikka.fi -sivuston tietoihin ja Opintopolun yhteishakuohjeisiin. Suomen Geronomiliiton julkaisemaan Geronomilehteen voit tutustua täällä.

Palvelukseen halutaan motivoitunut moniosaaja

Heidi Oilimon ja Opri Pulliaisen geronomi (AMK) opinnäytetyö ”Henkilöstövalinnalla laatua vanhustyöhön – Palvelukseen halutaan motivoinut moniosaaja” julkaistiin Metropolia ammattikorkeakoulussa 18.11.2014. Valli toimi opinnäytetyön yhteistyökumppanina.

Opinnäytetyö nostaa esiin henkilöstön laadukkaan vanhustyön tekijänä ja selvittää sekä vanhustyöntekijöiden kompetenssivaatimuksia, rekrytointiprosessin kulkua että henkilöstön hankintaan liittyviä tulevaisuuden haasteita. Tekijät halusivat selvittää, minkälaista osaamista ja millaisia persoonallisia ominaisuuksia työnantaja työnhakijoissa arvostaa. Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla yhtätoista vanhustyöntekijöiden rekrytoinnista vastaavaa esimiestä pääkaupunkiseudulla toimivissa yksityisissä vanhustyön toimintayksiköissä.

Tulokset kertovat, että esimiehet edellyttävät työnhakijalta monipuolista osaamista, motivaatiota, positiivista elämänasennetta ja empaattisuutta sekä hyviä vuorovaikutustaitoja. Työntekijöiden erilaisuus nähdään työyksiköissä vahvuutena. Sopivuus työyhteisöön nousee tärkeäksi valintaperusteeksi. Vanhustyöntekijöiden rekrytointiprosessit näyttäytyvät perinteisinä niin haku- kuin valintamenetelmienkin suhteen. Työntekijän valinnassa esimiehet luottavat vahvasti omaan intuitioonsa. Tuloksissa korostuvat vanhustyöntekijöiden pysyvyyteen ja saatavuuteen liittyvät haasteet. Työntekijäpulassa nuoret ja maahanmuuttajat näyttäytyvät sekä mahdollisuutena että haasteena, ja vähemmän koulutettujen työntekijöiden lisääntyvään tarjontaan vanhustyössä suhtaudutaan ristiriitaisesti. Niin vanhustyön kuin yksittäisen työnantajankin profiilin kohottaminen nähdään tärkeänä osana motivoituneen ja osaavan henkilökunnan rekrytointia.

Opinnäytetyö tarjoaa tietoa rekrytoinnin käytännöistä ja suuntaa ajatukset vanhustyön tulevaisuuteen. Onnistunut rekrytointi vaikuttaa merkittävästi organisaation talouteen, työyhteisön toimivuuteen ja vanhuksen elämänlaatuun. Myös hoiva-alan työntekijöitä kouluttavat oppilaitokset voivat käyttää työn tuloksia koulutuksen sisällön suunnittelussa. Lisäksi työ tuo esiin geronomin laaja-alaisen ikääntymisen asiantuntijuuden.

Opinnäytetyö julkaistaan osoitteessa http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014112016129 vielä tämän vuoden puolella.

Lisää tietoa erityisesti nuorten rekrytoinnin näkökulmasta voi lukea Heidin ja Oprin haastattelusta kesällä 2014.

Geronomiopiskelijat Heidi ja Opri selvittävät, mistä on hyvä vanhustyöntekijä tehty

Mari: Ketäs te nyt sitten olette?

Heidi ja Opri: No me olemme Heidi Oilimo ja Opri Pulliainen, aikuisopiskelijoita Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Meillä molemmilla on pitkä kokemus vanhustyöstä ja myös aiempi hoitoalan koulutus, Heidi on sairaanhoitaja ja Opri lähihoitaja. Kolme vuotta sitten rakkaudesta vanhuksiin ja halusta kehittää heille parempia palveluita aloitimme geronomiopinnot, jotka nyt ovat loppusuoralla.

Mari: Millaisiin tehtäviin valmistaa geronomitutkinto?

Heidi ja Opri:  Geronomi (AMK) on sosiaali- ja terveysalan 3,5-vuotinen tutkinto. Sen tehtävänä on kouluttaa kokonaisvaltaisen vanhustyön osaajia, ikääntymisen asiantuntijoita, jotka tukevat hyvää ja osallistuvaa vanhenemista. Asiantuntijuus rakentuu monitieteisestä gerontologisesta tiedosta, palvelujärjestelmäosaamisesta sekä kehittämisen ja johtamisen työkaluista. Geronomi voi toimia kaikissa vanhuspalveluita tuottavissa ja kehittävissa organisaatioissa ja toimintaympäristöissä. Geronomi voi työskennellä esimerkiksi palveluneuvojana, muistikoordinaattorina, vanhustyön yksikön esimiehenä vai vaikka vanhustyön kehittäjänä järjestöissä.

Mari: Valliin otitte yhteyttä tutkimushankeasiassa, mitä tutkitte ja miksi?

Heidi ja Opri: Teemme opinnäytetyötä, jonka aiheena on vanhustyötä tekevä henkilöstö rekrytointiprosessin näkökulmasta. Haluamme työssämme selvittää, millainen on hyvä vanhustyöntekijä – ja voiko sellaista ylipäätään määrittää – ja minkälaista osaamista tämän päivän vanhustyöntekijältä vaaditaan. Laatu kiinnostaa meitä. Hyvän laadun kokemukseen liittyy paitsi henkilökunnan ammattitaito myös kohtaaminen ja vuorovaikutus. Pienetkin arkiset asiat voi tehdä niin, että vanhus kokee olevansa arvokas ja merkittävä, ja siksi sillä on paljon merkitystä, millaisia ovat vanhustyöhön valittavien henkilöiden arvot, asenteet, käyttäytyminen ja persoonalliset ominaisuudet.

Valliin otimme yhteyttä, koska tiesimme Vallin olevan aktiivinen vanhustyön kehittäjä, ja käytännössä yhteistyö Vallin kanssa helpotti meitä löytämään haastateltavia tutkimukseemme.

Mari: Minua kiinnostaa nyt tietysti eniten, että nousiko haastatteluissa esiin mitään erityistä nuorten työllistämisen näkökulmasta.

Heidi ja Opri: Paljonkin. Esimiehet ovat huolissaan vanhusalan tulevaisuuden näkymistä ja työvoiman saannista, ja ala kaipaa kipeästi nuoria tekijöitä. Vanhustyö ei tänä päivänä ole vetovoimainen ala, eivätkä nuoret juuri hakeudu sinne. Työharjoittelujaksot ovat kuitenkin työnantajille loistava tilaisuus markkinoida itseään ja vanhusalaa, ja siksi opiskelijoiden ohjaukseen kannattaa panostaa. Hyvistä opiskelijoista tuleekin usein kysyttyjä keikkalaisia ja myöhemmin myös vakituisia työntekijöitä.

Nuorilla on erilainen suhtautuminen työhön kuin vanhemmilla sukupolvilla. Nuoret eivät tavoittele pitkää uraa yhdellä työnantajalla vaan haluavat vaihtelua. He arvostavat vapaa-aikaa ja harrastuksia ja asettavat ne jopa työn ja rahan edelle. Työnantajien pitää keksiä entistä luovempia tapoja houkutella nuoria töihin ja saada heidät pysymään talossa. Työnantajat voisivat kehittää esimerkiksi uudenlaisia, yksilöllisesti joustavia tapoja työsuhteen ja työajan järjestämiseen.

Myös sosiaalisen median käyttöä työnantajan tunnettavuuden ja rekrytoinnin kanavana kannattaisi ehdottomasti lisätä. Vanhustyön imagoa on pyrittävä kaikin tavoin parantamaan ja saatava niin nuoret kuin vanhemmatkin ihmiset ymmärtämään miten hienoa, monipuolista, luovaa ja vaihtelevaa vanhusten kanssa työskenteleminen voi olla!

Mari: Milloin tutkimuksestanne kuullaan seuraavan kerran?

Heidi ja Opri: Opinnäytetyömme julkaistaan 18.marraskuuta 2014, ja sen jälkeen se on luettavissa opinnäytetöiden verkkotietokannassa Theseuksessa. Kerromme työstä ja johtopäätöksistämme mielellämme muissakin yhteyksissä, yhteystietomme saa Vallista!

Mari: Kiitos!

Heidi Oilimo


Heidi Oilimo

Opri Pulliainen

Opri Pulliainen