Vanhustyö on elinikäisen oppimisen ala

Kävin vuodenvaihteen välipäivinä jututtamassa Mereon palveluvastaava Kirsi-Marja Kaarlelaa. Halusin kuulla hänen näkökulmansa siihen, millaisia nuoria vanhustyöhön kannattaa ohjata. Mereon Myyrmäen yksikössä on kokemusta myös Trainee-nuorista.

Kirsi-Marjan mukaan Mereossa työntekijätilanne on hyvä, mutta kun ajatellaan, millaista vauhtia hoitajat eläköityvät, niin ilman muuta hänen mielestään nuoria tarvitaan alalle. Nuoret tuovat uusia ajatuksia ja ideoita tullessaan. Uudet ihmiset otetaan Mereossa ilolla vastaan ja Trainee-nuorista saatiin niin positiivista kokemusta, että yksikön toive hänen kertomansa mukaan oli ”Lisää näitä!”

Kirsi-Marja haastaa myös opiskelijoita tuomaan oppimaansa heidän työyhteisöönsä. Työssäoppimisjaksolla opiskelijoiden mielikuva vanhustyöstä muuttuu yleensä toisenlaiseksi. Kun hoidon ja huolenpidon jaksolla tullaan ensimmäistä kertaa vanhusten pariin, kuva alasta on usein huono eikä ole ylipäänsä kunnon käsitystä siitä, mitä vanhustyö on. Mielikuvat liittyvät vaipanvaihtoon ja syöttämiseen. Toisaalta Kirsi-Marja näkee, että käytännön vanhustyön jakso tulee aivan liian varhaisessa vaiheessa niin lähihoitajien kuin sairaanhoitajienkin opetussuunnitelmassa. Kun ei vielä ole kunnon teoriataustaa, niin osaaminen on vähäistä ja ennen kaikkea ymmärrys gerontologisesta hoitotyöstä olematonta. Kun tältä pohjalta tullaan ensimmäiselle harjoittelujaksolle, niin monen ensimmäinen reaktio on, että ”Tänne ei ikinä!” Ikäihmisten kanssa tarvitaan osaamista sen ymmärtämiseen, mistä hänen oireensa ja ajatuksensa tulevat. Jos osaamista ei ole, tilanne saattaa pelottaa. Kyseessä on laaja kokonaisuus; pitää hallita sairaudet, pitää hallita ikääntymisen mukanaan tuomat muutokset ja vieläpä ottaa huomioon se kulttuuri, missä ihminen on kasvanut ja miten hän on elämänsä elänyt. Siinä on paljon sulateltavaa opiskelunsa alkuvaiheessa olevalle nuorelle, jolla pyörii vasta omassa mielessään kysymys ”Mikä minusta tulee?”

Usein päätös vanhustyöhön jäämisestä syntyykin vasta viimeisten harjoittelujen aikaan, toteaa Kirsi-Marja. Silloin opiskelijalla alkaa jo olla osaamista ja ymmärrystä siitä, kuinka paljon opittavaa vanhustyössä on ja kuinka hänestä ei työntekijänä koskaan tule täysin valmis. Aina tulee uusia tilanteita, ja vaikka kuinka hyvin hallitsisi sairaudet ja lääkitykset, niin koskaan ei voi tietää, kuinka ne vaikuttavat juuri tietyn vanhuksen kohdalla. Vaikka asukas olisi hoidettavana vuoteeseen, niin häneen liittyy paljon muuta kuin peseminen, pukeminen, syöttäminen ja lääkehoito. Tämän oivaltaminen saa opiskelijat jäämään vanhustyöhön.

Tulevaisuudessa tehtävänkuvat ja ammatilliset jaot mahdollisesti muuttuvat. Sairaanhoitajia tullaan edelleen ehdottomasti tarvitsemaan, koska lääkäripalvelut siirtyvät yhä kaueammaksi. Lähihoitajilla puolestaan on oma roolinsa asukkaan rinnalla kulkijoina, omahoitajina. Myös hoiva-avustajia tarvitaan, koska on paljon myös heille sopivia tehtäviä.

Kaikille vanhustyö ei ole oikea valinta ja Kirsi-Marja korostaakin, ettei ohjausta vanhustyöhön tule tehdä siltä pohjalta, että esimerkiksi koulutusryhmät on saatava täyteen. Jos hoiva-alan koulutukseen hakeutuvalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mille osaamisalalle hän pääsee, niin mennään väistämättä metsään. Hänen mukaansa on parempi valita mieluummin vähemmän opiskelijoita mutta miettiä valintaprosessi sellaiseksi, että saadaan niitä opiskelijoita, jotka alalle soveltuvat.

Ainoa ehdoton este vanhustyöhön on päihdeongelma. Sen sijaan mielenterveysongelma ei välttämättä ole este, jos on hyvä hoitosuhde ja hyvä hoitotasapaino ja kaiken kaikkiaan elämä hallussa. Toista ihmistä ei kuitenkaan voi auttaa, jos oma elämä on sekaisin.

Ammatinvalinnanohjaajia ja muita nuoria työkseen ohjaavia ammattilaisia Kirsi-Marja kehottaa pysähtymään jokaisen hakijan kohdalle, kohtaamaan hänet ja kuuntelemaan hänen toiveensa. Haluaako nuori itse päästä vanhustyöhön? Mitä annettavaa hän itsellään uskoo sinne olevan? Kirsi-Marjan mukaan ei koskaan tulisi ajatella niin, että vanhustyöhön sopii kuka tahansa, saati että ”jos et muualle pääse tai muualla pärjää, niin tule vanhustyöhön”. Nykyajan vanhukset eivät ole helppoja hoidettavia ja jos mietitään aikaa vielä tästä 5-10 vuotta eteenpäin, niin he ovat entistäkin vaativampia. Jo nyt osa ikääntyneistä osaa etsiä netistä tietoa ja määritellä oman hoitopolkunsa ja omaiset kulkevat siinä rinnalla. Kymmenen vuoden päästä voidaan sanoa, että suuri osa vanhusksista on jo äärettömän vaativia, toisin kuin tämä sodankäynyt sukupolvi, joka harmittelee sitä, että on hoitohenkilökunnalle vaivaksi.

Alalle ohjattavista nuorista tulee löytyä myös kehittymishalua. Vanhustyö on elinikäisen oppimisen ala eikä paikalleen saa jäädä polkemaan. Koko ajan tulee miettiä, onko käytössä uusin tieto ja paras hoito, ja onko oma osaaminen riittävällä tasolla. Elinikäinen oppiminen ja oman osaamisen ajantasaisuuden pohtiminen on tarpeen kaikille – myös niille ohjausalan ammattilaisille, jotka ohjaavat nuoria vanhustyön opintoihin. Kirsi-Marja toteaa esimiehenä itsekin miettivänsä koko ajan, että onhan työyhteisö kokonaisuutena kehittymässä oikeaan suuntaan.

Kirsi-Marja itse oli alun perin psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka mielenkiinnon kohteena valmistuttua piti olla lapset, nuoret ja heidän perheensä. Kiinnostus perhedynamiikkaan oli vahva. Vanhustyöhön hän lipsahdi ”kesätyttönä”, löysi sieltä sydämenasiansa ja halun ja palon tehdä vanhustyötä eteenpäin. Sitä perhedynamiikkaakin hän pääsee nyt hyödyntämään, tosin vanhusten eikä lasten perheiden parissa.

”Tämä on ihan oma maailmansa, ja mielettömän haastava sellainen. Täällä ei tule koskaan valmiiksi. Tämä ei ole sellainen kehto, minne tulla ja ajatella, että nyt kun minä olen vanhustyöhön valmistunut, niin täällä minä nyt sitten vain olen”, hän toteaa.

Kirsi-Marja Kaarlela,Mereo

Palveluvastaava Kirsi-Marja Kaarlela, Mereo

Kirsi-Marja Kaarlelan haastattelu on osa materiaalia, jota kootaan ohjausalan ammattilaisille suunnattuun oppaaseen. Ohjaajien oppaan (työnimi) tavoitteena on tukea nuorten työllistymistä vanhustyöhön levittämällä heidän kanssaan toimiville hanketyöntekijöille, työvoimaviranomaisille, nuorisotyöntekijöille, opinto-ohjaajille ja muille ohjausalan ammattilaisille tietoa vanhustyön ammateista, koulutuksista, soveltuvuusvaatimuksista ja työtehtävistä.